Suomalaisten naiskirjailijoiden Venuksen tyttäret -naispiirissä oli synkkä tunnelma. Moskovasta oli saapunut tieto, että Johanna Sinisalon sci-fi-novelli Punatähti oli valittu CD -rompulle, joka lähtisi venäläisen sateliitin mukana Marsiin esimerkkinä Maapallon Mars-aiheisesta kirjallisuudesta.
”Miten helvetissä ne otti sen kyhäelmän”, tuhahti Kaari Utrio, joka oli tarjonnut Mars-matkalle massiivista historiallista seikkailukertomusta 1000-luvun Marsista. CD-rompulla olisi ollut Kalevala-aiheinen nelivärikuvitus.
Annika Idström kuiskutti Leena Landerille pari ilkeää juorua Sinisalosta. Annikaa otti päähän, sillä hän oli nähnyt paljon vaivaa omaelämäkerrallisen teoksensa Min marsian, min älskade valmistelussa.
”Suhteilla se lumppu kyhäelmänsä sinne sai”, puhkui Anja Kauranen, joka oli lähettänyt Venäjän avaruushallinnon kulttuurijaostoon teoksen, jossa äärifeministit leikkaavat marsilaiselta mieheltä kaikki kuusi penistä irti.
Elina Karjalainen oli koittanut onneaan teoksella Uppo-Nalle ja marsipaani.
Tuula-Liina Varis oli Kilpikonna ja olkiMarsalkka -kirjassaan kuvannut omien vaiheidensa kautta hiukan huvittuneesti ja sarkastisestikin keski-ikäisen naisen suhdetta punaiseen planeettaan.
Anna-Leena Härkönen oli tarjonnut novellia, jossa käsittellään raikkaalla otteella marsilaisten fossiileiden orgasmiongelmia.
Myös Rosa Liksomia vitutti, sillä Johanna Sinisalon marsilaiselle kielialueelle tunkeutumisen jälkeen kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että hänen post-moderni novellikokoelmansa oli juuri käännetty mongoliaksi. Rosa veti Sinisaloa tukasta. Sinisalo purskahti itkuun ja rynni ulos kokouksesta.
”Se oli sille nartulle ihan oikein”, tiivisti Päivi Alasalmi naiskirjailijoiden kollektiiviset tunnot napakasti.
Kahta viikkoa myöhemmin Venuksen tyttärien saunaillassa oli hilpeä tunnelma. Venäläisten Mars-sateliitti oli juuttunut pian lähtönsä jälkeen maan kiertoradalle ja syöksynyt Chilen edustalle Tyyneen valtamereen.
Saunan lauteilla kävi iloinen puheensorina. Anja Kauranen kertoi kaskuja Saskasta. Kaikki yrittivät olla osaaottavan näköisiä.
”Reppanan novelli on kuuden tuhannen metrin syvyydessä Tyynessä valtameressä”, Leena Krohn tirskui.
”Kulttuuria fisuille”, naiseksi naamioitunut Joni Skiftesvik hihitteli.
Johanna Sinisalo kipusi lauteille. Hetken hiljaisuuden jälkeen kaikki huokasivat yhteen ääneen. ”Voi sua raukkaa.”
Raakel Liehu taputti häntä toverilliseti olalle. ”Varmasti sillä novellilla on hyvä olla siellä Tyynessä valtameressä.”
Saunan eteisessä syttyi kuitenkin oikeutettu viha. ”Tää on nyt taas tätä.”
”Mars-lento oli impotenttien miessikojen salajuoni.”
”Johanna, me ollaan kaikki sun tukena.”
”Lisää bissee”, huhuili pökkyräinen Elina Karjalainen pöydän alta.
Siskot rupattelivat aamuyöhön kuukautisista ja patriarkaatista avaruushallinnossa.
Piditkö lukemastasi?
Kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Ylioppilaslehti kertoo yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua. Lue printtiä, tue laatujournalismia.
Tilaa tästä