29. marraskuuta 1996
Teksti:

Ants: Pekka, nyt tulee lämäri.

Pekka: Älä vittu viiti piikitellä. Olen kyllästynyt piikittelyyn. Olen kyllästynyt ihmisiin, jotka eivät etsi lämpöä, vaan iskevät jääpiikillä.

Ants: Hähää. Saitko trauman siitä, kun Turkka kysyi silloin Imagen haastattelussa, että mitä Suomen nuorin filosofian tohtori tietää vitusta. Vai miksi hoet vittua niin paljon?

Pekka: Mä vaan siteeraan niitä, jotka ei pysty katsomaan suoraan silmiin.

Ants: Anna esimerkki. Milloin ei katsota suoraan silmiin?

Pekka: Mä menin Kallion grillille ja kysyin ruokalistaa, niin arvaatkos mitä tarjoilija sanoi? Se sano, että ootsä tullu tänne vittuilemaan vai otatsä sen tuopin. Kaiken tarpeellisen voi oppia piikittelijältä; hän on kääntänyt lämpöelämän periaatteet ylösalaisin. Sinä olet piikittelijä pahimmasta päästä.

Ants: Minulta puuttuu himaskohtaavuutta tai jotain. En halua rakentaa, haluan tuhota. Mitä sä muuten tarkoitat tällä kohtaamislässytyksellä?

Pekka: Jotta jotain lämmintä syntyisi, olisi osattava syttyä toisesta ja sytyttää toinen.
    Epäily tuottaa kylmyyttä, piikittelijä ei etsi lämpöä. Filosofin pitäisi tarttua syöttöihin ja etsiä
    lämmöntuottomahdollisuuksia yhdessä toisen kanssa.

Ants: Niinkuin esimerkiksi Mika Häkkinen, kun se yritti Linnan juhlien jatkoilla pokata sun tyttöystävääsi.

Pekka: No mutta sen kohtaamisstrategia ei ollut oikea. Se kysyi suoraan että mennäänkö mun hotelliin. Kirsti ei tietenkään suostunut, jonka jälkeen se sanoi, että etkö sä tiedä kuka mä olen, Mika Häkkinen?

Ants: Taitaa Mika olla kohtaamisimpotentti.

Pekka: Just, sähän alat tajuta.

Ants: Siksihän tämäkin on kirjoitettu dialogiksi. Voisin vain kertoa ilkeitä tarinoita sinusta, mutta nyt annankin mahdollisuuden vastata. Toisaalta tämä on hyvin tylsää. Haluaisin lämätä sua kovempaa. Lyödä kuin vierasta sikaa. Haukkua niitä sun Hesarin kirjoituksiasi.

Istuimme lähekkäin

Pekka: Joku Kungfutse on sanonut, että jokaiseen syöttöön kannattaa tarttua. Piikittelijä kärkkyy irtokiekkoja. Tarttuu irrallisiin heikkouksiin ja iskee lämärin aina vain kun voi, esim. Kallion grillissä. Epäilee kaikkia syöttöjä maskisyötöiksi, jotka peittävät jonkin kieron suunnitelman. Yrittää nähdä maskin läpi. Näkee kaikki syötöt rystysyöttöinä eli kääntää toisen puheet heikoimmalle mahdolliselle kielelle.

Ants: Eiks tää oo vähän ristiriitaista, kun sä paasaat kohtaamishurmaavuudesta, mitä sulla ei itselläsi ole. Tää oo vähän kiusallista, kun me istutaan näin lähekkäin ja sä syljet mun päälle.

Pekka: Sä oot kyllä aika vulgaari.

Ants: Hihi.

Pekka: Lue mun romaani, se on kirjoitettu dialogimuotoon ja siinä on monia historiallisia hahmoja, Sokrates Helsingissä. Mä olen näet 2000-luvun Sokrates.

Sokrates: Nyt taitaa nuori mies vähän korostaa itseään. Kasvata parta ja tuu sitten puhuun uudelleen.
Minä olin Ateenan rankin vittuilija ja sulla on siihen pitkä matka.

Söimme hampurilaisia

Pekka: Ihannefilosofi ei ole pelkästään sisäinen vaan myös ulkoinen sankari. Hän käy ulkona ja kohtaa toisia ihmisiä.

Ants: Vau, ihan ulos asti vaivautuu. Musta tää Kluuvin mäkki on nopean kohtaamisen paikka. ”Täällä on vapaa kassa – radikaalisti vapaa, niin kuin Sartre sanoo.” Muakin alkaa vähitellen filosofituttaa.

Pekka: Filosofeilla on kaikenlaisia syndroomia. Filosofiasta on tullut ulkoavaruuden filosofiaa. On ryhdyttävä vastahyökkäykseen ulkoavaruuden filosofiaa vastaan. Saarisen Esa sopii räjähdysaine-ekspertiksi.

Ants: Äh, Esa ei ole ex-pertti vaan pelkkä pertti saarinen, suutari.

Pekka: Haikailen aikoja, jolloin filosofia ei ollut puhetta elämästä vaan elämää. Myöhemmin filosofiasta on tullut puhetta toisten puheesta elämästä ja jopa kirjoitusta. Voi tätä vieraantumisen määrää.

Ants: Lässyn lässyn. Tässä mekin vain puhutaan elämästä ja sinäkin kirjoitit väitöskirjan ja Himeroksen. Mitä vittua?

Pekka: No muttaä

Ants: Älä selitä, eletään, kohdataan. Mennään sänkyyn, mua kuumottaa.

Pekka: Joo, mennään vaan, mutta sammuta toi nauhuri.

Lämmitimme saunan

Ants: Kuulin, että ennen valmistumistasi vaahtosit pakollisella ruotsin kurssilla, että sun mielestäsi yliopistolle pitäisi saada tulosvastuuta. Diivailit sillä, että luet kirjan päivässä. Onks tää sitä filosofin elämää?

Pekka: Nyt sä takerrut taas irtokiekkoihin. Heitä löylyä!

Ants: No mutta vastaa, vieläkö luet kirjan päivässä?

Pekka: En enää, mulla menee nykyisin niin paljon aikaa haastatteluihin ja konsultointiin,

Ants: Mitä muuta kohtaaminen on kuin anagrammi sanoista Kato Himanen? Siitäkö sä aloit tätä kohtaamista kelata, kun tulit julkkikseksi ja aloit kuunnella kuiskauksia kaupungilla?

Pekka: Joo siitä just. Mutta tärkeää on käyttää rohkeasti muka-substantiiveja kuten ”elämän kohtaamisosaaminen”,”ihmissydämellisyys”, ”kohtaamishurmaavuus”. Kaikkein triviaaleimpaankin voi sisältyä ”kohtaamistarttumapintaa”. Substanssia meinaan riittää.

Ants: Minusta noi sun käsitteet on ihan perseestä.

Pekka: Mutta ne uppoaa hyvin tyhmiin ihmisiin.

Ants: Minua kuumottaa taas.