01. marraskuuta 1996
Teksti:

Jokin aika sitten yksiöni maalattiin. Sain itse valita seinien värit. Pohdin asiaa pitkään, sillä minulle värin sisäiset ilmaisumahdollisuudet ovat tärkeitä. Taiteenharrastajana keikun jossain venäläisen ekspressionismin ja ranskalaisen surrealismin välimailla, eikä kubismikaan ole minulle vierasta, joten päätös oli lopulta helppo: Valitsin seinän väriksi Chagallin sinisen, joka Tikkurilan Monicolor Nova – värikartassa kutsutaan ytimekkäästi K016 B:ksi.
     Olkkaristani tuli remppajätkien jäljiltä haltioituneen värikäs ja runollinen synteesi. Mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi. Marc Chagallin sininen kausi kesti vuosia. Minun kauteni meni ohi reilussa viikossa: siniset seinät alkoivat tympiä. En syytä asiasta Chagallia – päinvastoin – hän oli aikoinaan nähnyt sinisensä kehittelyyn paljon vaivaa. Väri on varsin persoonallinen ja kuvastaa kivasti hänen pyrkimystään sisäisyyteen. Jotain oli kuitenkin tehtävä. En halunnut rikkoa huoneen harmoniaa, joten päätiin hankkia sinisyyteen sopivan taulun.

Sinisyyden tasapaino

Galleria Artekin aulassa istuu tyttö ison pöydän takana. ”Moi, mulla on tämän värinen seinä”, näytän sormella Tikkurilan värikarttaa. ”Mun pitäisi saada siihen sopiva taulu.” Tyttö äimääntyy hetkeksi ja ohjaa minut peremmälle galleristi Annmari Arhippaisen pakeille. ”Asiakas haluaisi tämänväriseen seinään sopivan taulun.” ”Joo, mun seinän väri on K016 B”, vahvistan. ”Värien synkronisaatio on minulle tärkeää. Minkälainen taulu siihen sopisi?”
”Se riippuu ihan siitä mistä sinä itse pidät”, galleristi Arhippainen vastaa hämääntymättä. Nyt minä hämäännyn. En tiedä mistä tykkkään – paitsi Chagallista, mutta eihän Chagallin siniseen seinään voi panna Chagallin sinistä: se hukkuisi sinne. Sitä paitsi minulla on tuskin edes varaa Chagalliin. Olen varannut taideostokseen 1540 markkaa veronalaista opintorahaa, 854 markkaa asumislisää ja 1410 markkaa opintolainan kuukausiosuutta. ”Ööh, mitäs te suosittelisitte, mulla on 3804 markkaa rahaa.” Arhippainen katselee värikarttaa. ”Seinän väri on hyvin voimakas. Siihen sopisi joku tasapainottava ja rauhallinen työ.” Arhippainen kaivaa laatikosta taulun. ”Tämä on hyvin mielenkiintoinen taiteilija.” Mielenkiintoinen taiteilija on Mari Rantanen ja työ on etsaus So much more II vuodelta 1990. Hinta on 3 500 markkaa.
     Lupaan harkita asiaa.

Kauniita kaloja, poppaavia palmuja

”Hih, sillä on värikartta mukana”, tirskahtaa Galleria G:n Taina Kokkonen. ”Mitäs vikaa minun värikartassani on?”, ihmettelen. ”Olen ollut kymmenen vuotta töissä gallerioissa, eikä kukaan ole ennen tullut värikartan kanssa.” Kokkonen selittää, mutta esittelee minulle innolla grafiikkaa. Ärsyttävää kyllä hänkin haluaa tietää minkälaisista tauluista minä pidän. ”Isoista”, vastaan. ”Tää ois aika kiva”, suosittelee Kokkonen Teija Immosen etsaus-akvatinta työtä, Kaunis , tältä vuodelta. Kokkonen ehdottaa, että ottaisin työn kotiini ja katsoisin onko se kaunis sinisellä seinälläni.
Galleria Dixissä on seinillä jänskiä Tzjan Shi Lunin kiinalaisia maalauksia ja kalligrafiaa. Galleristi Markku Saarela esittelee minulle Vermisevin taulua Kala (2000mk). Taulu esittää kalaa. ”Eikö tämä sininen kala huku minun siniseen seinääni.”
     ”Ei, se varmaan sopii siihen ihan hyvin.” Uudenmaankadun Galleria Pelinissä on tarjolla nuorekasta pop-taidetta. Khrista Pelin tiukkaa minkätyyppistä taulua olen etsimmässä. Kieltäydyn paljastamasta mieltymyksiäni ja Pelin suosittelee Kari Riipisen serigrafiaa Long life III (1500mk + kehykset noin 700mk) ”Tämä sopisi hyvin tähän sinun siniseen. Nuoret ovat kovasti pitäneet näistä Riipisen töistä.” Juhani Palmun galleriassa on tarjollaJuhani Palmuja. Marke Kortelainen ei hämmästele värikarttaa pätkääkään. Hänen mukaansa vanhemmilla ihmisillä on palmu-ostoksilla aina silloin tällöin värikartta mukana. ”Heidän seinänsä ovat tosin harvemmin noin sykähdyttävän värisiä”, Kortelainen kehuu olohuoneeni väriharmoniaa. ”Paljonko te ajattelitte sijoittaa?” ”3804 markkaa.” Kortelaisen valinta on varma: Juhani Palmun New Yorkissa Montserrat -galleriassa piipahtanut Communication (3500 mk).
     ”Tosin tämä sininen passepartout täytyy vaihtaa. Sinisellä seinällä sen täytyy ilman muuta olla antiikin valkoinen.”

Marko Junkkari
Kuva: Niko Nurmi