29. marraskuuta 1996
Teksti:

Kävin katsomassa elokuvan Crash ja se oli pelottava kokemus. Kaiken muun kokeilleet hahmot saivat seksuaalista nautintoa enää autokolareista, niiden uhreista ja vammoista. Leffassa ei ollut syvyyttä, pelkkää pintaa ja himoa, verta, haavoja ja panoja.
    Oksettiko? Ei. Elokuvan kiihko tarttui niin, että posket punoittivat, silmät kostuivat ja kuola valui suupielestä. En ihmetellyt, miksi Ranskassa ja Englannissa Crashia ovat moralistit kutsuneet perversseimmäksi ja syntisimmäksi elokuvaksi, jota on ikinä valkokankaalla näytetty.
    Onhan se selvä, että joku vanha brittisetä, jonka akti on aina tapahtunut lähetyssaarnaaja-asennossa pimeässä, kauhistuu yhtäkkisiä hulluja himotuksiaan. Ellei elokuva ravisuta pelottavan syvältä, miksi vaatia sitä pannaan?
    Ihmettelin lähinnä, miksi Suomessa kukaan ei ole saanut Crashista moraalista närkästymiskohtausta. Voi tietysti selittää, että meidän tiukkapipoiset sedät eivät käy leffassa.

***

Totuus lienee kuitenkin, että suomalaiset eivät ole moralistista kansaa. Makuukammarihommat ja kunkin seksuaaliset mieliteot ovat yksilöiden omia asioita, joiden ei koeta yhteiskunnan peruspilareita horjuttavan.
    Suomessa naimisissa oleva pääministeri voi reippaasti heilastella huomattavasti nuoremman rakastajatterensa kanssa ja käydä Roomassa lemmenlomalla, niin että lööpit kirkuvat. Kansa lukee, hymähtelee pääministerin onnelle ja unohtaa koko jutun.
    Englannissa tai Yhdysvalloissa moinen moraaliton poliitikko olisi julkisesti paheksuttu, teilattu ja heitetty tunkiolle. Muutenhan koko kansakunta joutuu, herrajumala, rappiolle!
    Suomessa pääministeri voi huoletta marssia kioskille ostamaan kortsuja. Sehän osoittaa lähinnä sosialidemokraattista vastuunkantoa. Kansanedustaja-ministerikin saa elää julkisesti seksimaanista poikamieselämää.

***

Meillä kukaan tuskin edes viitsisi tehdä juttua, jos joku näyttelijä tykkäisi suuseksistä maksullisissa naisissa. Saati että näyttelijä alkaisi julkisesti pyydellä anteeksi tekosiaan. Dosentti Osmo Kontulan mukaan missään muualla maailmassa asenteet homoja ja lesboja kohtaan eivät ole niin suvaitsevaisia kuin kylmässä Pohjolassa.
    Suomessa, jumalankiitos, yhteiskunnan kivijalka ei lepää seksuaalisen suuntautumisen ja seksin päällä. Se säästää meidät monilta typeriltä poliittisilta farsseilta. Lisäksi terveet asenteet säästävät poliitikkojen henkiä. Meillä ei poliisin tarvitse korjata ilotaloista muovipussi päässä ja sukkanauhat jalassa kuolleita ministereitä, jotka joutuivat purkamaan salassa seksuaalista ahdistuneisuuttaan.

Mari Manninen