Kännykänkorjaajat ovat yhtä kuin muutama turkulainen opiskelija, jotka ovat ehdottoman ihastuneita politiikkaan ja ehdottoman vihastuneita nykyisiin poliitikkoihin.
Politiikka on valtiotieteen ylioppilaille Jouni Kuukkaselle ja Ville Luukkaselle aatteiden ja ideoiden suurta säihkyvää taistelua sekä jokaiselle ihmiselle kuuluvaa oman elämän hallintaa.
Unta, ravintoa, politiikkaa
Nykypoliitikkojen puheista Kuukkanen&Luukkanen eivät löydä paljoa politiikkaa. Visiot puuttuvat, jutut juuttuvat säästönippeleihin. Karmeinta heistä oli kun Iiro Viinasesta tuli hyvän poliitikon mallikuva.
Kännykänkorjaajat tahtoisivat kuulla kansankunnan johtajilta vaihtoehtoja, millaiseen maailmaan nämä haluaisivat laumaansa ohjata. ”Kai me sitten ollaan naiiveja idealisteja”, miehet irvivät itseään byrokraattihirmujen kielellä.
Kansaankaan Kännykänkorjaajat eivät ole tyytyväisiä. Pelkkä äänestäminen ei riitä, on pyrittävä vaikuttamaan enemmän. ”Politiikan tarve on ihmiselle samanlainen kuin unen tai ravinnon tarve”, Luukkanen sanoo.
Jos kansalaiset osallistuisivat reippaasti keskustellen, vaikka kaikenlaisissa lähikapakan filosofiailloissa, ja veisivät sanaa eteen päin, vaatien, kysyen ja vastaten, Suomi olisi Kännykänkorjaajien mielestä parempi paikka.
”Ei ole sattumaa, että Suomessa on puoli miljoonaa työtöntä. Poliittinen eliitti, pieni porukka, vei siihen suuntaan. Jos olisi ollut hyvin skulaava demokratia, tähän ei olisi päädytty”, Luukkanen sanoo.
Ei siis ihme, ettei mikään nykypuolue innosta aitoa politiikkaa palvovia korjaajia. Toisaalta miehet kyllä myöntävät auliisti, että pitäväthän nämä vanhat köhivät koneistot yllä edes demokratian perustoimintoja.
Vihreät konservatiivit
Kännykänkorjaajat tietävät taistelevansa tuulimyllyjä vastaan, mutta pakko vaan on. Kun kerran vaikuttaminen on kansalaisen perushyve ja velvollisuus.
Tuskastumisesta energiansa saanut Don Quijote -ryhmä löytyy myös Helsingistä. Dodo ry. olisi itseasiassa kuin taivaasta tipahtanut unelmaillallinen Kännykänkorjaajien vaativien vatsojen täytteeksi. Keskustelua! Vaihtoehtoja!
Reilu vuosi sitten ryhmä nuoria ihmisiä päätyi siihen, ettei luontoa pelasteta pelkillä metsäiskuilla ja mielenosoituksilla. Päällekaatuviin ruoka-, väestö-, ilmasto- ja muihin ympäristöongelmiin tarvitaan laajempaa otetta. Dodo perustettiin keräämään, luomaan ja kenties levittämäänkin kokonaisvaltaista tietoa maailman tuhosta ja pelastuksen mahdollisuudesta. (Tämä siis aikana, jolloin poliitikot painottavat, että ympäristökysymysten on väistyttävä talous- ja työttömyysongelmien tieltä.)
Helsinkiläisissä keskusteluryhmissä pyörii yli 100 ihmistä. Kulttuuriryhmä on analysoinut tuotteiden mainonnan ekomielikuvia. Maailman tila -poppoo etsii luonnontieteellisestä vinkkelistä ekologisesti kestäviä vaihtoehtoja ihmisen luontoa rassaaville toiminnoille.
Talousteoriaporukka on jo päätynyt siihen, että ekologisesti ja poliittisesti vakaaseen järjestelmään tarvitaan vihreää konservatismia. Siinä taloudellinen kasvu korvautuu vaikkapa työllisyydellä, turvallisuudella ja tuotteiden pitkällä iällä.
Marraskuiseen luentosarjaansa Dodo toivottaa tervetulleiksi kaikki iltapäiväuneksijat ja pilvilinnojen rakentajat. He lupaavat, että unelmat auttavat syysmasennukseen.
Dodo ry:n luentosarja Syysunelmia marraskuun kolmena ensimmäisenä torstaina yliopiston Porthania II-luentosalissa kello 18-20. Pohdittavana muun muassa kaupunkien tulevaisuutta sekä työllisyyden ja talouskasvun suhteita.
Mari Manninen
Kuva: Sami Haapavaara
