04. lokakuuta 1996
Teksti:

Hetken aikaa tuntui siltä, että suomalaisen journalismin historiassa alkoi uusi luku, kun Iltalehti pääkirjoituksessaan 16. syyskuuta arvosteli 1970-luvulla Naapurineljännestä toimittanutta Leena Pakkasta. Suomettumisen jälkipyykin pesemistä peräänkuuluttanut teksti eteni sanankääntein, jotka säästivät lukijoilta rivien välistä lukemisen vaivan.
    Kirjoitus huipentui henkiseen rumputuleen: ”Antautumalla APN:lle Leena Pakkanen ja muut Naapurineljänneksen ääneenlukijat…sortuivat henkiseen huoruuteen. Fyysinen prostituutio on jopa kunniallisempaa; se on vain bisnestä, kun mediahuora tartuttaa henkistä tippuria koko kansaan.”
    Homma latistui paria päivää myöhemmin, kun päätoimittaja Pekka Karhuvaara pyyteli posket punaisina anteeksi ATK-kömmähdystä, jonka vuoksi lehteen pääsi väärä, editoimaton versio.
    Lupaavasti alkanut ryhtiliike lässähti. Lyön silti tonnin vetoa, että lehtien toimitusjärjestelmät ovat pullollaan vastaavia suoraselkäsiä kannanottoja. Lyhytnäköisen, hengen versoja tukahduttavan sensuurin alle on jäänyt todennäköisesti suoranaisia mestariteoksia.

***

Ihan kivat konsensukselle, mutta kyllä ronski poleeminen debatti pitää mielen virkeänä. On aika lopettaa ympäripyöreiden fraasien latelu, onhan nyt coolia olla streitti. Tämän soveltaminen pääkirjoituksiin olisi ratkaiseva askel matkalla kohti keskustelevaa kansalaisyhteiskuntaa.

Ei siis näin: Valtiotieteilijä 3/96: ”…on sopeuduttava muuttuvien työmarkkinoiden ja yritysmaailman tarpeisiin, joita leimaa kansainvälistyminen ja kova kilpailu. …Kauan sitten hankittu korkeakoulututkinto ei automaattisesti vastaa tietoteknistyvän yhteiskunnan tarpeita. Tämä koskee myös meitä yhteiskuntatieteilijöitä…”

Vaan näin: ”Henkisen pääoman mittareina on pidetty korkeaa koulutuksen tasoa ja blaa-blaa. Hei pliis, on se nyt ihmisestäkin kiinni. Jos on syntymälaiska niin sitten on. Inhottaa nämä ikuista 80-lukua viettävät velttoilijat, jotka eivät tajua ettei sinne valtion muka-töihin enää pääse. Oletteko kenties kuulleet koskaan kilpailusta tai yksityisestä sektorista? Vaikka jos oletkin joskus SURVOlla jotain kapista faktorianalyysiä tehnyt, niin herää – Wordstarin alkeilla et pitkälle pötki! Get a life”

Eikä näin: Pirkka 6.9.: ”Kodin ja koulun yhteistyön talkoissa olen saanut oppia, miten vaativa ja raskas nykyopettajan osa on….Hyvät tavat ovat osa luonnollista käyttäytymistä läpi elämän, jos ne juurrutetaan jo kotona.”

Vaan näin: ”Nykyopettajan osa tämän päivän koulussa on vaativa. Esimerkiksi ne koulun pihalla röböä vetävät ja haistattelevat räkänokat vituttavat ihan totaalisesti. Niiltä pitäisi tirvaista hampaat kurkkuun sen verran lujasti, että joutuisivat vetämään viikon velliä pillillä. Onneksi sentään joidenkin lasten vanhemmat huolehtivat tästä.”

Eikä näin: Helsingin Sanomat 27.9: ”…toimilupapäätökset noudattelevat kaikessa olennaisessa Mykkäsen kantavaa ajatusta kansallisesta viestintäratkaisusta …Lopputulos on kuitenkin tyylikäs…oli järkevää turvautua näyttöjä antaneisiin hakijoihin ja painottaa kotimaisuutta”.

Vaan näin: ”Yes! Me voitettiin ja ne hävisi! Ha-haa! Siitä saivat, Yleisradion narisevat töyhtöhyypät! Me ollaan parhaita! Me! Me! Jepujepujeee! Rahaa! Valtaa! Uusi toimitalo!”