04. lokakuuta 1996
Teksti:

Luulin, että tänä syksynä olisi päästy puhumaan sisäisistä sankareista, koska merkonomien ja keski-ikäisten naisten jumaloima Jari Sarasvuo on kirjoittanut kirjan. Kaikki oli valmiiksi pedattua kunnon ö-luokan keskustelulle. Olisi pilkattu suomalaisten huonoa itsetuntoa.
    Mistäpä ikilima Sarasvuo olisikaan voinut tietää, että eduskunnan puhemies kirjoittaa kirjan, jossa kertoo avoimesti pepputempuistaan ja poskikolttosistaan. Uosukaisen mediahuomion rinnalla Sarasvuon säälittävä lätinä pakattiin sivujen alimmille palstoille.
    Koska Sarasvuon sisäisen sankaruuden käsite ei ole vielä selvinnyt minulle, enkä tietenkään aio lukea kyseistä kirjaa, varastan törkeästi termin, sovellan sitä ja teen kaiken vähän niin ja näin.

Onnen Poika tahdon olla

Yliopiston sisäisin sankari on Petrus Pennanen, jonka kerran nähtyään muistaa. Smurffihattuinen ja neonkeltainen Petrus on sisäinen sankari, koska hän on löytänyt sisäisen rauhan, paratiisin, onnen, balanssin ja terveellisen ruokavalion. Petrus on onnen poika. Hänen hymynsä valloittaa.
    Everything is perfect forever.
    Petruksen sähköpostiviestien sigussa eli allekirjoituksessa on lause, joka kertoo kaiken ja yksin riittää antamaan Petrukselle sisäisen sankarin vaativan arvon. Siihen ei tarvita menestyksen pakkoa, ei vastuun ottamista, eikä muutakaan halpaa aforismia. Tarvitaan vain onni.
    Onhan Petruskin määriteltävä. Terävä teoreettisen fysiikan tutkija, nuori mutta jo laitoksella töissä. Zippi. Näin minulle kertoivat ihmiset, jotka tietävät minua enemmän ja ovat tanssineet itsensä transsiin useammin kuin kaksi kertaa. Minulle kerrottiin, että zippi on kutakuinkin teknohippi. Ja että se zeta tulee zenistä.
    Koska Petrus on zippi, olen tavannut hänet monesti internetin keskusteluryhmissä. Siellä Petrus mielellään vakuuttelee, että huumeilla on myönteisiä sivuvaikutuksia.
    Koska oma itsetuntoni on huono, en ikinä rohkenisi vetää Petruksen tyylisiä releitä päälleni. Ja koska hymyily ei kuulu tyyliini, oli pakko ottaa selvää, mistä Petrus löysi hymyn.
    Minulle kerrottiin, että Petrus löysi rauhan Amsterdamista. Joo-o, damista. Siellä hän vietti muutoksen vuoden.
    Matkaan lähti ihan tavallinen, siististi kammattu Petrus – takaisin tuli värikäs ja hymyilevä zippi. Ilmeisesti sisäiseen sankaruuteen vaaditaan matka.
    Niinhän se usein on. Nuori mies löytää itsensä matkalla.
    Saa näkemystä. Kasvaa isoksi.

Sormi poikki jos ei nappi maistu

Petruksen erottaa muista sisäsiisteistä sankareista se, että hän ei tarvitse tavoitteita, joihin hänen ei tarvitse motivoida itseään.
    Toisenlainen yliopiston sisäinen sankari olisi Marco Mäkinen, jollei hän olisi jättänyt akateemista uraansa ja ryhtynyt markkinamieheksi Jari Sarasvuon yritykseen. Mäkinen on sama Mäcinen, joka kirjoitti Nokia Sagan, hehkutushistoriikin ja insinöörien ylistyksen.
    Estetiikkaa ja kirjallisuutta ja jotain sinnepäin lätissyt Mäkinen on tietääkseni ainoa, jonka luentosarja on keskeytetty opiskelijoiden pyynnöstä. Tämä tapahtui jokunen vuosi sitten.
    Paikalla olleiden opiskelijoiden mukaan Mäkinen oli luennoillaan sekaisin. Hän jankutti jostain sarjamurhaajista, ja kertoi, kuinka menestyäkseen pitää asettaa itselleen tavoitteita. Mäcinen ja kaverit olivat ryhtyneet todella haastavaan projektiin: Mäkisen nappijengi aikoi kokeilla vuodessa mahdollisimman useita eri lajin psyykelääkkeitä.
    Tavoitteen saavuttamiseksi tarvittiin porkkanaa. Motivaatiota etsittiin väkivallasta. Mäkisen mukaan koko ryhmä sitoutui siihen, että jollei asetettu tavoite toteudu, katkaistaan jokaiselta sormi tai kaksi.
    Vaikka yleensä olen varma, nyt en. Kertooko tämä estetiikan laitoksen vai suomalaisten yrityskonsulttien tasosta?