04. lokakuuta 1996
Teksti:

Minua kiinnostavat oman kaveripiirini kuulumiset sata kertaa enemmän kuin kymmenen Bosnian sotaa. Huonommuuden tunne valtaa silti mieleni yrittäessäni poistua kotoa päivän lehteä avaamatta. Vasta viettämäni vuosi ilman televisiota kuitenkin osoitti, kuinka auvoisia illat voivat olla ilman Ripsan ja kumppaneiden selkeästi lausumaa dataa.
    Samalla kun informaation vastaanottamisesta luodaan yhä välttämättömämpi tarve, kasvaa sen määrä tiedonjanoisimmallekin yksilölle mahdottomaksi käsitellä. Vastusteluistani huolimatta lienen itsekin tyylirikkeetön tietoyhteiskunnan tuote, sillä luulen heti jääväni paitsi jostakin merkittävästä, jos en kuule maailman (eli noin tusinan sen talouden ja politiikan miespuolisen valtiaan) uutisia. Ehjää egoa on rakennettava yhtä lailla seuraamalla kuumaa kulttuuridebattia kuin snorklaamalla tukka takana www-maailmassa. Ilman sähköpostiosoitetta olet auttamatta puh pah pelistä pois.

***

Yliopiston perinnerikkaassa kirjatenttiopiskelussa informaatiotulvaa ei missään vaiheessa kyseenalaisteta, vaan opiskelijoita kannustetaan ravaamaan ripeästi tutkintotuubin päästä päähän. Vaikka yliopistolla periaatteessa ollaankin kärkkäitä kehottamaan opiskelijoita tiedon kriittiseen arviointiin, ei tähän konkreettisesti luotsaavaa opetusta ole. En liene ainoa, joka on ahdistunut kasaamansa materiaalivuoren edessä tietämättä, mitä siitä lopulta olisi pääteltävä. Yksikin hyvin esitetty ”entäs sitten” voi romahduttaa koko rakennelman.
    Tiedon merkityksen arviointi on tarpeellista paitsi opinnäytteiden sisällön myös yksilön psyyken kannalta. On tärkeää tietää, miksi tekee sitä mitä tekee. Vaikka tutkimustyön merkitystä ja elämän tarkoitusta ei löytäisi suorittamalla viiden opintoviikon metodipakettia, on näkökulmia mahdollista laajentaa suosiotaan kasvattaneissa opintopiireissä . Niiden pontimena on halu mahdollisimman vapaaseen vuorovaikutukseen ilman ns. faktatiedon karttumista. Positiivisista kokemuksista huolimatta opintopiireistä ei edelleenkään katsota tarpeelliseksi antaa opintoviikkoja. Suurimpana esteenä lienee opettajakunnan pelko tilanteesta, jossa vanhempi ylioppilas olisi oikeutettu kirjoittamaan opintoviikkoja nuoremmalle.

***

Jos päivittäinen lehdenselailu alkaa yhä enemmän tuntua läksyjen luvulta, pitäisi hälytyssireenin soida. Yksilöllä on oltava oikeus (ja velvollisuus) valita datavyörystä itselleen merkitykselliset asiat ilman, että tarvitsee tuntea olevansa riittämätön. Tehokkain ase informaatiohyökkäystä vastaan on taju siitä, mikä itselle on elämässä tärkeintä. Älkää antako tämän kuulostaa naiivilta. Sillä hetkellä, kun oma terveys pettää tai läheisellä ihmisellä alkaa mennä huonosti, muuttuvat niin Tuko-konsernin henkilöstövalinnat kuin Euroopan parlamenttikin herttaisen yhdentekeviksi.

Katja Huumo
Kirjoittaja on keskivertohumanisti, joka on lähdössä vuodeksi taivastelemaan Iso-Britannian informaatiotulvaa.