Ylistetty ja parjattu kohukirjailija Kathy Acker vieraili viime viikolla Helsingissä. Samalla ilmestyi hänen ensimmäinen suomennoksensa Tunnottomien valtakunta. Ackeria on kutsuttu post-feministilksi ja post-punkkariksi. Hän sekoittaa tekstissään elämänkerralliset ainekset, vallankäytön, seksin ja väkivallan päihdyttäväksi cocktailiksi, jota lukiessaan rupeaa joko säkenöimään tai nukuttamaan.
Lohtua runoista ja omasta kehosta
Kathy Ackerilla oli ankea lapsuus. Hän oli kiltti tyttö ja vanhemmat kielsivät häneltä kaiken. Lohtua toi ainoastaan runojen kirjoittaminen ja tutustuminen omaan kehoon. 14-vuotiaana hän tutustui poikaystävänsä kautta avantgarde-piireihin ja opetteli kirjoittamaan myös proosaa. Hänen ainoat kelvolliset esikuvansa olivat William S. Burroughs ja Jack Kerouac. Ackerin ensimmäiset kirjat julkaistiin 1970-luvun alussa ja hän aloittaa parhaillaan kymmenennen opuksen työstämistä. Muuten hän on elättänyt itsensä stripparina, free lance -toimittajana sekä lukemalla performansseissa omia tekstejään ja opettamalla yliopistoissa.
Punaniskojen manattava Idahossa
Pari vuotta sitten Acker luennoi kirjallisuudesta Idahon yliopistossa Moscow-nimisessä pikkukaupungissa. Hän sattui käyttämään luennollaan sanaa ”lesbo” ja kirjallisuuden laitoksen johtaja sai hepulin. Hän kirjoitti paikalliseen ylioppilaslehteen saavansa hermoromahduksen Ackerin sopimattoman kurssin takia. Opiskelijat kirjoittelivat kiivaasti hänen puolestaan ja häntä vastaan. Paikallinen lehti alkoi seurata Ackerin kaikkia tekemisiä suurennuslasin kanssa ja hän ruvettiin uhkailemaan.
Syvästi kristillisen alueen oppilaat kääntyivät häntä vastaan ja yrittivät manata hänestä ulos saatanaa.
”He ovat omalla omituisella tavallaan kristittyjä”, Acker huokaa. Hän edustaa itse itärannikkolaista liberaalia ajattelua, ja luuli Idahon episodiin saakka että asioista voi aina puhua järkevästi ihmisten kanssa.
Lopulta Acker-juttu levisi osavaltion ykköslehden etusivulle – Dolly Partonkin pääsi vain takasivulle. Paikallisen standardin mukaan liberaali lehti kysyi: ”Onko Idahon yliopisto palkannut pornokirjailijan?”
”Se oli pelottava kokemus. Metsästyskausi oli juuri alkanut – se on iso juttu Idahossa. Sain todella sairaita uhkauksia ja jouduin viettämään viimeisen yöni viranomaisten suojeluksessa”, Acker muistelee.
Ackerin tuotannossa on väkivallan ja feminismin ohella paljon rohkeasti eroottista materiaalia. Hänen proosatyyliään on verrattu jatkuvaan moninkertaiseen orgasmiin. Acker on kertonut virittävänsä itsensä kirjoittamisen tilaan hieromasauvan avulla.
”En kirjoita pornoa, vaikka se kiehtookin minua. Tekstissäni seksuaalisia elementtejä, mutta käsittelen aihetta viileämmin. Sidney Sheldonillakin on enemmän seksiä mukana kuin minulla. Toisaalta katson maailmaa eräänlaisen eroottisten linssien lävitse. Pornon tarkoitus on saada lukija kiihottumaan ja saamaan orgasmi. Minun tekstilläni ei ole samaa tavoitetta. Kyllähän niitä outojakin lukijoita tietysti riittää…”
Ackerin mielestä pornotekstin sanavarasto on todella köyhää. Porno kutistaa tekstin rytmiksi.
”Jos tarina ei kerro jostain todella suttuisesta aktista, on toimitus yleensä hyvin yksioikoinen. Yritin kerran nuorempana kirjoittaa pornokirjan tienatakseni rahaa, mutta kyllästyin ja jätin sen kesken parinkymmenen sivun jälkeen.”
Opiskelijoilta oppii
Acker pitää tällä hetkellä taukoa opettamisesta, mutta kertoo oppineensa sen avulla paljon. Hänellä ei ole omia lapsia, joten hän on saanut opiskelijoiden kosketuksen nuorempiin sukupolviin.
”Kaikki mitä teen, peilautuu kirkkaana takaisin. Se auttaa minua kehittymään kirjoittajana.”
Acker oppi nuorelta naisoppilaaltaan San Franciscon Art Institutessa, että lävistäminen – juuri alapään lävistäminen – on tosi hieno juttu. Moottoripyörällä ajo, jopa syvään hengittäminenkin on ollut sen jälkeen taivaallista puuhaa.
Acker on muuttanut juuri San Franciscosta Lontooseen ja on tuonut mukanaan rakkaat 400- ja 1100 -kuutioiset moottoripyöränsä.
”Minulla oli tapana ajatella, että ne ovat rakastajiani. Lontoon vasemmanpuoleisessa liikenteessä ei ole kuitenkaan helppoa pitää suhdetta yllä.”
Moottoripyörallä ajon tapaan myös tatuointi edustaa Ackerin mielestä tietyllä tavalla toisenlaista yhteiskuntaa, paikkaa missä kaikkea ei ole luokiteltu loogisen ja dualistiseen ajattelun mukaan. Yhteiskunnan valtakoneiston ja keskitetyn vallan vastainen taistelu on myös kantavia teemoja hänen tekstissään.
”Kun minulta kysytään minkälaisia kirjoja kirjoitan, vastaan: ”Outoja”. Jos kysyjä jatkaa, sanon, että samanlaisia kuin William S. Burroughs. Se taitaa olla vain helppo tapa paeta kysymystä.
Kathy Acker: Tunnottomien valtakunta (suom. Silja Hiidenheimo, Like 1996)
Hinta 130 mk.
Jan Erola
Kuva: Niko Nurmi
