06. syyskuuta 1996
Teksti:

Opintotukihakemusta täytettäessä lähes jokaisella opiskelijalla menee sormi suuhun. Kuukausittaiset tienestit olisi tiedettävä etukäteen, jotta pystyisi päättämään, milloin opintotukea kannattaa nostaa. Jos opintotukea ottaa sellaisena kuukautena, jolloin tulot kipuavat useampaan tonniin, opintotukikeskus käy kimppuun ja ryhtyy perimään rahoja jälkikäteen takaisin.
    Järjestelmä on monimutkainen, hankala ja epäoikeudenmukainen. Ei olekaan ihme, että opetusministeriön opintotukityöryhmä esittää opintotukijärjestelmään muutoksia. Opintotuen tulorajojen pitäisi opetusministeriön mielestä määräytyä jatkossa opiskelijan koko vuoden tulojen perusteella.
    Tällöin opiskelijoiden ei tarvitsisi raapia päitään yrittämällä arvoida kuukausittaisia tulojaan. Ainoastaan summittaiset vuosiansiot pitäisi haarukoida hakemuksen riveille. Samalla poistuisivat mahdollisuudet nyhtää valtiolta kepulikonsteille ylimääräistä tukea. Nykyisinhän osa työnantajista suostuu ajoittamaan palkkojen ja palkkioiden maksamisen ei-opintotuettuihiin kuukausiin, jolloin opiskelija saa sekä täysimääräisen opintotuen että palkan sen päälle. Tästä olisi tehtävä loppu. Systeemi ei saa asettaa rehellisiä opiskelijoita ja työnantajia porsaanreikiä hyväksikäyttäviä huonompaan asemaan. Samanlainen pelailu nakertaa yleisemminkin kansalaisten luottamusta sosiaaliturvaa kohtaan.

***

Monet opiskelijajärjestöt HYY mukaanluettuna ovat lähteneet ristiretkelle opintotukijärjestelmän uudistamista vastaan. Niiden mielestä tukikuukausien ulkopuoliset tulot eivät saisi vaikuttaa opintotuen suuruuteen. Lisäksi opiskelijajärjestöt näkevät sosiaaliturvan harkinnanvaraistamisessa ideologisia mörköjä.
    Jos opintotuen tulorajat asetetaan riittävän korkealle, uudistus helpottaisi etenkin satunnaisia töitä tekevien opiskelijoiden asemaa. Malli purkaisi näin opintotukeen sisältyviä kannustinloukkuja ja muuttaisi järjestelmän joustavammaksi. Opiskelijajärjestöjen kannattaisikin taipua ennakkoluulottamaan uudistukseen, eikä puolustaa vääristyneitä ja jähmeitä järjestelmiä ay-liikkeen tapaan.
    Uudistuksen voi nähdä osana sosiaaliturvajärjestelmien laajempaa remonttia. Järjestelmien tulisi olla riittävän yksinkertaisia, koska yhteiskunta monimutkaistuu kiihtyvää vauhtia. Opiskelijoidenkin elämäntilanteet ja tarpeet poikkeavat toisistaan niin paljon, ettei opintotukijärjestelmää voida räätöidä kovin hienosyiseksi. Yksinkertaistaminen on siksi ainoa mahdollisuus.

Jarkko Vesikansa
päätoimittaja