Jäätelömainoksessa paidatta esiintynyt Matias Komulainen on täydellinen filosofi. Hän on klassisella tavalla kaunis teoreettisen filosofian ja historian opiskelija, jonka kauneuden huomasi ensiksi kukas muu kuin Esa Saarinen, jolla on tapana kerätä jalkojensa juureen parikymppisiä tohtoreita. Iltapäivälehden tietojen mukaan juuri Saarinen kannusti Matiaksen malliksi. Voin vain kateellisena kuvitella miten tämäkin tapahtui.
Itse olen ruma mulkero, josta ei ole edes alimmaksi askelmaksi Diotiman tikapuille.
Paidaton Matias on ehtinyt pitkälle, sillä nuorista miehistä pitävä Hermunenkin on haastatellut Matiasta miehen objektivoinnista. Koska Matias on mainoksissa, hän on objekti, mutta koska Matias opiskelee filosofiaa, hän on myös subjekti. Hänellä menee hyvin, hän voi valita.
Inhoan valintoja, koska minulla ei ole vaihtoehtoja. Siksi minusta ei tullut eksistentialistia, vaan pelkkä puhuva objekti.
Filosofit ovat tunnetusti totuuden rakastajia. Hermusen haastattelussa Matias kuitenkin väisteli totuutta. Hän väitti, ettei itse ollut huomannut kauneuttaan, ennen kuin Matiasta objektina tarkastelleet ihmiset kertoivat siitä hänelle. Hermunen tivasi jivet housuissa, että onko Matias todellakin tosissaan ettei muka ole yliopiston kuppilassa kertaakaan huomannut naisten kiimaisia katseita. Matias väitti pokkana ettei, koska oman kauneuden tiedostaminen on noloa, eikä sovi syvällisesti ajatteleville filosofeille.
Ainakaan ilman esileikkiä. Ensin pitää määritellä kauneuden käsite.
Viattomuutensa säilyttäneelle Matiakselle oli yllätys, että naiset todella katselevat miehiä sillä silmällä.
Silkkaa pulppia mieheltä, joka on mainostanut yläkroppa paljaana jätskiä katumainoksissa ja ollut erektio vähän joka kadulla.
Filosofit juttelee sulle
Jos minä olisin mainonnan suunnittelija, valitsisin kaikki persjalkoja paremman näköiset filosofit mainoksiini. Filosofimalleissa olisi se hyvä puoli, että he voivat ensin tehdä tuotteen kiinnostavaksi ja sen jälkeen keskustella mainoksen esineellistävästä vaikutuksesta ja mainonnan moraalista television puheohjelmissa.
Kun aamulla avaat muropaketin ja kaadat maitoa joukkoon, lautasen reunalle hyppää kolme filosofia ja ne juttelee sulle. Tää on snap-, crackle- ja popfilosofiaa.
Solariumfilosofi Mauri Ylä-Kotola mainostaisi Aurinkomatkoja, koska hänen rusketuksensa on ylivertainen.
Esa Saarinen voisi toteuttaa olemuksensa karnevalistisia piirteitä mainostamalla Linnanmäkeä Pelle Hermanni -kenkineen.
Ilpo Halonen voisi mainostaa Nykytaiteen museota, koska hän on järjestänyt luentohistorian parhaan performanssin huuto-oksentamalla kahden minuutin ajan kesken logiikan luentonsa.
Jos Kinky Clubia joskus aiotaan mainostaa, välttämätön valinta on moraalifilosofian professori Timo Airaksinen, koska hän on kirjoittanut kirjan markiisi de Sadesta. Universumin nuorin filosofian tohtori Pekka Himanen ei ole eroottinen objekti, vaikka hänen tulevan kirjansa nimi onkin Himeros. Hän voisi mainostaa Pizza Huttia, koska hänessä ravintolan nopean kohtaamisen filosofia konkretisoituu parhaiten.
Ja niin edelleen. Vaikka filosofit olisivatkin hyviä mainoksissa, filosofiaa itseään ei pidä enää mainostaa. Uhkakuva on ilmeinen.
Kohta meissä kaikissa asuu pieni filosofi.
Sisällä kiehuu
Ulkoisen ja sisäisen problematiikkaan on törmännyt myös kesällä maisteriksi valmistunut filosofi Jakke Holvas, joka ihastui pomon kauniiseen sihteeriin työskennellessään vähän päälle parikymppisenä työskenteli Helsingin Sanomien lähettinä. Sihteeri ei kuitenkaan nähnyt pintaa syvemmälle.
”Hän näki minut vain pahaisena lähettinä, vaikka jo silloin pääni oli täynnä teorioita ja sisälläni kiehui”, Jakke valitti.
Teoriatehtaassa vaikuttava Jakke on kivunnut jo Helsinki Culture Guideen, jossa hänen mainitaan nuoren polven filosofian edustajana. Opuksen kirjoittajat Sam ”Futon” Inkinen ja myös Ylkkäriin kirjoittava Sami ”kulttuurin sekatyöläinen” Hyrskylahti viettivät kulttuurioppaan julkistusbileissä Hyrskylahden kuuluisassa nettikommuunissa Liisankadulla. Paikalle kokoontui koko joukko hörhöjä, mutta vain yksi nuoren polven filosofi, Mauri Ylä-Kotola. Hänestä on oppaassa myös kuva, onhan hän Sam Inkisen kaveri.
Olisin halunnut tilaisuutta hyväkseni ja värvätä muitakin filosofeja mainoksiini, aionhan Suomen parhaiten palkatuksi mainostoimittajaksi. Teen tempun filosofien avulla.
Tarjokkaista ei tunnu olevan pulaa. Manalassa pöytääni tunki eräs tyttö, jonka sisällä kiehui vähän liikaakin. Hänellä en myisi mitään tuotetta, koska hän ei ole ymmärtänyt, että filosofin tulee paljastaa sisuskalunsa vaivihkaa. Tyrkyttäminen ei toimi postmoderneissa mainoksissa.
”Uskotsä, mä oon filosofi. Opiskelelen teoreettista filosofiaa. Ihan totta. Mä oon ihan oikeesti filosofi…”
Siihen ei voinut sanoa mitään muuta kuin: ”Ei se mitään. Ei se haittaa.”
