20. syyskuuta 1996
Teksti:

Ihmisen hämmennystä ei käy ihmetteleminen, kun tekee havaintoja ajasta. Hyvän elämän käsite kokee inflaation ellei sitä rekonstruoida uudelleen. Toisin sanoen epävarmuuden ja jatkuvan muutoksen sietämisestä on tulossa tulevaisuuden selviytyjien menestyksen mittareita. Tosiasia, jota tukevat verkottuva tietoyhteiskunta, edistyksellinen teknologia ja monitieteellinen sukkulointi. X-sukupolven nuorisobändien vastarannan vekaroihin kuuluva Apulanta peräänkuuluttaa asennetta. Ilman oikeaa asennetta ei ole elämää ainakaan Kehä III:n sisäpuolella. Sana asenne herättää sekä vastenmielisyyttä että viettelystä. Aikakaudellemme on tyypillistä pitää jopa muotia vanhanaikaisena. Samalla kuitenkin kasvavat vaatimukset löytää persoonallinen tyyli ja oikea asenne. Uuden maailmanjärjestyksen keskellä ei ole helppoa olla sekä avulias ja sensuelli että tajuttoman tolkuton ja aito. Asenne ei katso syntymävuotta. Tärkeintä on se, että tuntee elävänsä.
     Oikean asenteen kautta aito oleminen ja itsensä kohtaaminen (hyvän elämän lähtökohta) ovat mahdollisia opiskelijaelämässäkin, mutta puutteellisesti. Me muukalaiset vieraannumme helposti köyhin kommunikaatiokyvyin tyhjyyden tilaan, jossa psykomystinen tunne-elämä heittelee laidalta toiselle. Siksi tarvitaan myös toivoa ja uskoa huomiseen.Kauniin kevyitä sanoja tilanteessa, jossa sisäinen prosessi jyllää ristiriidassa tai odotusten ristipaineessa ulkoisen todellisuuden kanssa. Samankaltaista skitsofreniaa oli helppo aistia päättyneen kesän jälkeen. Nuoreen pastoriin kohdistetut projisiot, käyttäytymistoiveet ja mielikuvaodotukset murskaantuivat suoran viihteellisen keskusteluohjelman ”puuhamaassa”. Nahkaan pukeutunut SM-androgyyni ja enkelikiharainen pappi tarjosivat kuitenkin aikamme edellyttävän samaistumiskentän erilaisille rooli- ja persoonaleikeille. Todellisuus tulee kuitenkin aina sitä hallittavammaksi mitä enemmän syvennämme itsetuntemustamme.
    Sisältäohjautuvuus on ihmisen aikuistumisen päämäärä. Tätä haasteellista toimintamallia opiskelijat testaavat ”akateemisen vapauden” sallimissa rajoissa. Kirjojen kanssa temmeltäminen hämärtää kuitenkin helposti arkirealismia. Miettiessäni mitkä impulssit lähtevät todella omasta kasvun tarpeestani, omasta sisäisestä prosessistani ja mitkä mieliteot ja kuvat ovat vain reaktioita, joita minussa koetetaan herättää €¹ tuntuu jopa helpotukselta päästä kirjojen sekaan.
    Erilaisuuden ymmärtäminen on elämäntapa, jota ei voi sisäistää vain kirjan kansiin katsomalla. Ulkonäkö voi pettää. Uuden etiikan ytimessä, moninaisen ja moniarvoisen yhteiskunnan virtuaalikansalaisena on hyvä elää €¹ naispapinkin! Moninaisuuden sallimisella elämä on mahdollisuus, johon voi heittäytyä. Suuri kertomus, kristinusko kukoistaa rationalismin tappion jälkeisessä postmodernismissa paremmin kuin koskaan. Elämä virtaa uusiin leileihin. Kristinuskon kadotettu poimuisuus, moniarvoisuus elämän keskellä on vain nähtävä. Näin uskon.

Marianne Heikkilä
Vantaan pastori, freelance toimittaja