06. syyskuuta 1996
Teksti:

Kun pohjalainen teini Matti Bergh aloitti 1600-luvulla opintonsa Turun akatemiassa, hänellä oli ensimmäisenä edessään sarvenheittäjäiset. Sarvenheittäjäiset olivat rituaalinen meno, jossa teinistä tehtiin kelvollinen yliopiston vapaiden ja sivistyneiden kansalaisten joukkoon.
    Sarvenheittäjäisiä varten teinit puettiin ilveilijänpukuun, päässään heillä oli sarvet ja suussaan torahampaat. Sarvet ja torahampaat symbolisoivat teinien eläimellisyyttä ja raakuutta.
    Sarviaismenoja ohjasi yliopiston päättävän elimen eli konsistorin nimeämä deposiittori, jonka piti piinata keltanokka noviiseja ”kohtuullisesti, etenkin sanoilla”. Sanoilla piinaaminen ei deposiittorille aina kuitenkaan riittänyt. Deposiittori kysyi keltanokilta kysymyksiä, joihin oli mahdoton vastata oikein. Jokaista väärää vastausta seurasi pieksentä. Kysymysten tarkoitus oli osoittaa teinien oppimattomuus ja yliopisto-opintojen tarpeellisuus.
    Tenttauksen jälkeen deposiittori puristi teiniä puisilla pihdeillä kaulasta kunnes torahampaat ja sarvet irtosivat. Lopuksi teini vielä höylättiin lattialla suurella höylällä ja päälle viskattiin ämpärillinen vettä.

Teinit osakuntalaisten orjina

Sarvenheittäjäisten jälkeen teineillä alkoi opiskelun raskain aika, pennaaliajaksi kutsuttu noviisivaihe. Pennaaliaikana keltanokasta tehtiin osakunnan vanhempien opiskelijoiden palvelija. Alun perin pennaaliaika oli tarkoitettu nuoren ylioppilaan kasvatusajaksi. Vanhempien opiskelijoiden velvollisuus oli ohjata keltanokkia opinnoissa ja ylioppilaselämässä.
    Kauniista ajatuksesta tuli teineille sietämätön pakko. Keltanokat saivat juosta vanhojen osakuntalaisten asioilla; sanomalehtiä, väitöskirjoja ja olutta hakemassa. He toimivat juhlissa juomanlaskijoina ja huvittivat juhlaväkeä soittamalla ja tanssimalla.
    Jos juhlista loppuivat juotavat, sai keltanokka etsiä senioreille olutta vaikka keskellä yötä. Niskoittelusta seurasi ivaa ja lyöntejä.

Juomingit kestivät aamuun asti

Jopa vuoden kestänyt pennaaliaika päättyi absoluutio-oluihin. Keltanokat tarjosivat vanhoille opiskelijoille kestityksen. Absoluutiojuomingeissa viinaa ja olutta kului paljon. 1646 pakotettiin korvapuustien avulla eräs keltanokka tarjoamaan osakuntalaisille 32 kannullista olutta. Juhlat tulivat kalliiksi, noviisin oli myytävä paitansa selvitäkseen kustannuksista.
    Pohjalaiset juhlivat Matti Berghin absoluutiojuominkeja juhlakalun vastustuksesta huolimatta. Matti pakotettiin väkivalloin mukaan juhliin juomanlaskijaksi. Sen jälkeen hänet pistettiin polvilleen uuninpellille ja annettiin parikymmentä korvapuustia.
    Lopuksi Matti-parka ajettiin savupiippuun. Kun juhlaväki kyllästyi savupiipussa seisottamiseen, siirrettiin Matti uunista kiskaistulle tiiliskivelle. Absoluutiojuomingit, joissa juotiin 12 kannua mummaa kestivät aamu kahdeksaan asti.
    Noviisiajan karkeimmat muodot hävisivät vähitellen mutta vanhempien oppilaiden kestitysvelvollisuudesta noviisit eivät päässeet eroon. Kestitsemistapa säilyi sitkeästi ylioppilaiden keskuudessa kielloista huolimatta.
    1800-luvulla pohjalaisessa osakunnassa kaksi uutta ylioppilasta tarjosivat viidellekymmenelle vieraallaeen kestit, joissa ”juotiin urheasti monta boolia tyhjäksi”.

Lyödä saa, muttei liikaa

Sarvenheittäjäisiä ei voinut välttää kukaan, mutta helpoimmalla pääsivät aateliset ja rikkaat ylioppilaat, joilla oli varaa lahjoa julma deposiittori. Noviiseihin kohdistuvia sortotoimia yritettiin kieltää Turun akatemian alusta asti, ne kun ”suorastaan pelottivat monen antautumista akateemisiin opintoihin”.
    Konsistorin antamien ohjeiden mukaan ketään teiniä ei sanut lyödä niin kovaa, että siitä valitettaisiin. 1600-luvulla deposiittori Laurentius Kempeä syytettiin siitä, että hän oli lyönyt erästä noviisia niin, ettei tämä pystynyt syömään, juomaan eikä puhumaan.
    Absoluutio-oluisiin osallistuminen oli sakon uhalla kielletty. Tapa ei kuitenkaan hävinnyt edes Kaarle XI mahtikäskyllä. Konsistorin pöytäkirjojen mukaan Viipurilaisen osakunnan juhlat päättyivät oluen juonnin jälkeen mellakkaan, jossa kaksi viipurilaistaopiskelijaa paljastivat miekkansa.
    Opiskelija Andreas Köning puolestaan syytti konsistorissa kahta opiskelijaa siitä, että nämä olivat sarviaisissa lyöneet häntä niin, ettei hän kuullut vasemmalla korvalla. Lisäksi vieraat olivat rikkoneet kaksi tusinaa laseja ja neljä tusinaa piippuja.

Satu Lehtinen