24. toukokuuta 1996
Teksti:

Keskustan luentosaleihin, ruokaloihin tai seminaarihuoneisiin ei pääse pyöräteitä pitkin. HYY:n kaupunkiryhmän vetävät voimat Jarre Parkatti ja Sampo Ruoppila ihmettelevät miksi pyörätiet puuttuvat, eikä Yliopistonkatua saada kaksisuuntaiseksi. Täysin autoton kampus ei ole kaupunkiryhmän ehdoton tavoite, mutta pyöräilijöille ja jalankulkijoille tulisi löytyä tilaa peltiromujen keskeltä. Kampuksen pitäisi toimia käyttäjiensä, ei läpikulkuliikenteen, ehdoilla. ”Ihanne olisi se, että pyörällä pääsisi Pitkältäsillalta Espalle”, Parkatti haikailee.
    Kaupunkiryhmä yrittää saada myös ainejärjestöt miettimään omaa laitosympäristöään. ”Tämä ei ole mikään liikenneväylien vastustamiskerho. Tarkoituksena on luoda erillisistä laitoksista ja rakennuksista dynaaminen ja yhtenäinen yliopisto”, kaupunkiryhmäläiset sanovat. Kirjaston muuttaminen lähemmäksi muuta yliopistoyhteisöä ilahduttaa kaupunkiryhmäläisiä. ”Nyt olisi mahdollisuus järjestää eläviä kohtauspaikkoja kirjaston tuntumaan. Puolittainen ratkaisu ei ole hyvä: myös kahvila, lukusalit ja sosiaaliset tilat pitäisi saada samaan paikkaan.”
    Ajatus keskustakampuksesta on kaupunkisuunnittelulautakunnan ja yliopistohallinnon tiedossa. Siihen suhtaudutaan myönteisesti, mutta mitään ei tapahdu. ”Kaupunki ei luovu yhdestäkään autokaistasta tai parkkipaikasta, ja yliopistohallinnolle kampus on rivi samoista rahoista kilpailevia osastoja”, kaupunkiryhmäläiset kuvailevat. Yliopiston pitäisi olla aktiivinen osa keskustaa, eikä vain tököttää passiivisena liikenneväylien varrella. ”Alueelle tulevan pitäisi aistia olevansa yliopistolla menemättä sisälle yhteenkään rakennukseen”, Parkatti toivoo.

Reetta Räty