24. toukokuuta 1996
Teksti:

Televisioihmiset ovat luultavasti iskeneet kultasuoneen lanseeraamalla Naurun paikka -tyyppisen ohjelman, joka koostuu ihmisten kotivideoilta napatuista kaatumisista, onnettomuuksista ja muista hauskoista insidenteistä. Suosio perustuu samaan kuin taannoinen karaokevillitys eli aitoon vahingoniloon. Ja mikäs röhötellessä, kun vähän yksinkertaisen Alma-tädin housut tipahtavat kesken tanssin pyörteen tai Pertti-eno lentää fillarin selästä pää edellä asfalttiin niin että nenärusto rutisee.
    Mielihyväreseptorit hytkyvät naurusta kun ruudulla on aitoa asiaa eikä mitään tyhjää keinomakeaa. Tilanteet olisivat toki näyttelijöidenkin esittäminä huvittavia, mutta asetelma on toinen, kun autenttisen suttuinen VHS-nauha todistaa kuinka kuuma silitysrauta polttaa äidin näpit vesikelloille tai kun lapsi lyö pesismailalla isää täysillä munille.
    Tätä kannattaisi takoa. Ohjelmaformaatilla on selvästi pysyviä arvoja, mutta se kaipaisi jatkokehittelyä. Mainosmarkoista huolestuneet televisioyhtiöt voisivat esimerkiksi jakaa katsojille ilmaiseksi käyttöön tuhansia videokameroita. Ehtona käyttöoikeudelle katsojan pitäisi toimittaa yhtiölle kerran kuukaudessa muutama kuvattu hassu tositilanne, joita voitaisiin käyttää ohjelmissa. Etusija kameroiden jakamisessa olisi lapsiperheillä, eläintenomistajilla, lihavilla dementiasta kärsivillä eläkeläisillä ja muilla joutoaikaisilla riskiryhmillä. Aihe olisi vapaa – mokailujen ikuistamisessa rajanahan on vain oma mielikuvitus. Vakaviin henkilövahinkoihin johtaneista onnettomuuksista jaettaisiin bonuksia, mutta lavastetuista tilanteista seuraisi diskaus ja videokameran takavarikointi.
    On toimittava nopeasti. Voimme kaiholla vain muistella niitä nolouden huippuhetkiä, joita ei ole saatu ikuistettua videokameroiden puutteen takia. Nämäkin tilanteet ovat ikuisesti karanneet magneettinauhan ulottumattomiin.
    * Suomen Kuvalehden kesätoimittaja Jari Sarasvuo utelee Espalla detaljeita nuorilta heidän viinanjuonnistaan kohureppariaan varten. Teinit hermostuvat nuorsetään ja vetävät häntä siltä istumalta daijuun.
    * Tuuliviiri Anja Kauranen herää poliittisesti viime presidentinvaalien aikana kolmea päivää ennen äänestyspäivää.
    * Suomen ainoa alle 30-vuotias demari Osku Pajamäki saa idean lyödä rahoiksi perustamalla kesäksi maksullisen ja valvotun polkupyörien parkkipaikan Helsingin Postiaukiolle. Elokuun lopussa kesän kymmenes asiakas saa kaksi tuntia ilmaista parkkiaikaa.
    * Langanlaiha, kahvilla ja yhdellä omenalla päivässä elävä toimittaja Mattiesko Hytönen astuu sisään ensimmäistä kertaa punttisaliin.
    * Ylioppilaslehden toimittaja Esko Naskali naputtaa kriittistä lausetta ”Neuvostoliiton ja muiden Euroopan sosialististen maiden ympäristöongelmia käytetään lännessä halpamisen propagandan käyttövetenä” kolme viikkoa Berliinin muurin murtumisen jälkeen.

Pointteri