10. toukokuuta 1996
Teksti:

Uskon, että jos Tina Turner jonkin ihmeen tuloksena heräisi huomenaamuna 25-vuotiaana, hänen uransa olisi ohitse. Sillä jokainen positiivinen asia, joka Tina Turnerista sanotaan, sisältää aina sanan ”ikäisekseen”.
    Tina Turnerista tuli 80-luvulla suurten ikäluokkien suosikki. Tässä oli nainen, joka oli heidän ikäisensä mutta joka silti käytti mauttomia punaisia minihameita ja tulkitsi rokkia niin kuin se keski-ikäisten mielestä kuuluu aina tulkita, hampaat irvessä ja horkkaisena täristen. Tina oli heidän liittolaisensa, levyhyllyyn säilötty todistus oman ikäpolven nuorekkuudesta ja elinvoimaisuudesta.
    Comeback-levyllään Wildest Dreams (Parlophone) Tina myy itseään meille modernina elektronisena soul-diivana edellislevyn rokkimimmin sijasta. Tämä on mielestäni positiivista, ja yhteistyökumppanit on hyvällä maulla valittu: mm. Bono, Pet Shop Boys sekä tuottajahirmut Trevor Horn (mm. ABC, Frankie Goes To Hollywood) ja Nellee Hooper (Björk, Massive Attack).
    Kuitenkin Wildest Dreams on kolmea biisiä lukuunottamatta ylituotettua ja alikirjoitettua rutiinisoulia vailla mysteeriä, vailla hekumaa, vailla lämpöä, vailla läsnäoloa. Lisäksi Tina hyökkää hentojen kappaleiden kimppuun kuin yrittäisi listiä myyrää maansiirtokoneella.
    Mutta: Tina laulaa varsin hyvin. Ikäisekseen.

Rockissa kypsyys on kirosana: 1,5/3

Samuli Knuuti

* * *

Hampaita, hampaita, hampaita

Seitsenkymmenluku on saanut sakinhivutusta moneen otteeseen. Amerikkalaisen lauluyhtyeen The Osmondsin kokoelman The Very Best Of Osmonds (Polydor) kuultuani minäkin haluan osallistua. Kaikkien sokerihuurrettujen perheyhtyeiden äitinä Osmondsien sisarusparvi ansaitsee vain pahimman luokan rökityksen.
    Mutta kenellepä siitä olisi iloa? Yhtyettä inhottiin jo sen elinaikana niin syvästi, ettei sen mätkiminen 90-luvulla palkitse ketään. Ajatellaan siis positiivisesti! Vuonna 1972 diskossa tukka suussa jorattu Puppy Love on yhdistänyt enemmän pareja kuin erottanut. Samoin on varmaa, että monet ovat ymmärtäneet suuhygienian merkityksen vasta nähdessään sisarparven hampaiden loiston. Lisäksi pitää paikkansa, että Crazy Horses on yhä elinvoimainen rockrutistus ja Love Me For A Reason herkkä hidas. Muusta tuotannosta on vaikea löytää sanomaa tälle päivälle. Ehkä sen, että äklöballadeilla on ennenkin kuroteltu tähtiin ja sinne päästy.
    Hauskempaa onkin tarkkailla Osmondsin nykymenoa. Verkko-osoitteesta http://www.osmonds.net löytyy nimittäin kipeimmät bändisivut mitä netissä on nähty. Diskografiaa ja musiikillista triviaa on turha hakea. Parasta luettavaa ovat äiti Osmondsin raportit suvun kuulumisista. Kun uusimmat juorut on tsekattu, on aika kokeilla äidin piirakkareseptiä ja lukea ajatuksella hänen elämänohjeitaan.

1,5/3, mormonien metamorfoosi

Miska Rantanen