24. toukokuuta 1996
Teksti:

Kreikkalaiset tragediat kertovat usein siitä, kuinka jalo yksilö sortuu omaan hybrikseensä, uskoon siitä, että on jumalan tavoin haavoittumaton. Tarina toisensa jälkeen toistaa sitä, että kaikkia koskevat lopulta samat elämän lait. Niitäkin, jotka ovat inhimillisen mittapuun mukaan ylivertaisia kyvyiltään ja taidoltaan.
    Kun hallitsijat kisailevat, tantereena on koko kansa ja valtio. Kun alhaiset toilailevat, vain he itse saavat kuhmuja. Muut saavat korkeintaan huvia ja siksi tarinoita kutsutaan komedioiksi. Eliitin suuria onnettomuuksia sanotaan tragedioiksi.
    Siksi antiikin näytelmissä on usein kiintoisia kehiä, limittäisiä sanomia. Sisimmällä radalla kiertää ihminen itse, hänen suhteensa jumaliin ja kuolemaan. Toisen kehän muodostaa perhe. Ulkokehällä käsitellään hallitsijan ja yhteiskunnan suhteita. Perheen psykologinen sisäpiiri on viime aikoina saanut paljon vastakaikua ja ymmärrystä osakseen.
    Itseäni on alkanut kiinnostaa yhä enemmän kolmas kehä: vääntö itsevaltiuden ja kansanvallan välillä. Joskus vaikuttaa, että lähipiirin asioissa ”kansa” on pikkumainen ja suuren sielun omaava itsevaltias. Nykyaikaan viitaten tuntuu tyypilliseltä, että juuri demokraattisessa Suomessa eduskunta ei saa hyväksyttyä lakia samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnistä. Sukupuolimoraaliasioissa naapurin ahdasmielisyys muuttuu enemmistön päätöksellä arvokkaaksi demokratiaksi ja vähemmistön painajaiseksi.
    Miksi kuitenkin kerta toisensa jälkeen kansanvalta lunastaa paikkansa, miksi se arvokas ja jopa korvaamaton? Minä näen sen ennen kaikkea riskienhallinnan järjestelmänä eliitin hybristä vastaan. Suurissa kysymyksissä kuten päätettäessä sodasta ja rauhasta tai veroasteesta, on suurten massojen intuitio arvokas asia. Hehän maksavat virheiden hinnan selkänahastaan.
    Vietimme juuri eurooppapäivää. Kansa sai leipää ja sirkushuveja, mutta tärkeät keskustelut käydään HVK (hallitusten välinen konferenssi) slangilla, joka täyttää kaikki munkkilatinan tunnuspiirteet. Europarlamentti halutaan keskusteluissa rajata asiantijavallan jatkoksi, johon eivät maallikot kelpaa. Kansainvälisen taustan omaava, olympiatason tahtoja, diplomi-insinööri muuttuukin pelkäksi julkkikseksi. Mistä poliitikon pitää syntyä, jos ei ihmisestä.
    Taloustieteen nobelisti Milton Friedman epäili Euroopan talouksien olevan syöksymässä yhteisen rahan vuoksi joukkoitsemurhaan. Ehdotan, että rahan nimi euro vaihdetaan Helenaksi. Eliitin hybris on pettänyt maanosan ennenkin.

Irina Krohn