26. huhtikuuta 1996
Teksti:

Kamera! Käy! Kolmipyöräinen moottoririksa kiihdyttää nuollen tasaisesti asfaltoitua tietä, ja pian rautatieaseman kerjäläislaumat ovat enää utuinen muisto. Viimeisten slummihökkeleiden jälkeen alkavat kalliit autot ja kiiltelevät rakennukset muotoutua uudeksi todellisuudeksi. Juuri ennen merta matka päättyy kaksikerroksisen kivillinnan edustalle, ja hymyilevä portinvartija laskee meidät korkean muurin toiselle puolelle. Ylhäältä kuuluu naurua.
    Herra Patel täyttää 60-vuotta. ”Oh, welcome! Would you like to have something to drink? Maybe some whisky?” Hetken luulen tulleeni Yhdysvaltojen länsirannikolle, kun kilistän lasia mainosfilmituottajan ja valokuvaajan kanssa smalltalkia. Terassin vieressä on kilometrejä pitkä puhdashiekkainen Juhu Beach, yksi Bombayn parhaista. Sata metriä kauempana kuu heijastuu lämpimän rauhalliseen Arabianmereen.
    Rouva Patel on jainisti, ja meditoi talon katolle rakennetussa gurunkuvilla vuoraillussa mökissä. Koska jainismi kieltää eläinten vahingoittamisen, Pateleilla syödään ainoastaan kasvisruokaa. Juhlapöydän anti on runsas, ja palvelijat huolehtivat, ettei mikään ruokalaji pääse loppumaan. Kun vatsaan ei mahdu enää yhtään kasvista, johdattaa Pateleiden nuorin tytär Trishla miedät huoneeseensa, joka nalleineen ja postikortteineen on kuin kotoa pohjolasta. ”No mitä kuuluu? Miten matka meni ?”, Trishla kysyy selvällä suomella, joka ei kuulosta läheskään yhtä hassulta kuin intianenglanti.

Vaihtovuosi Suomessa

Kolme vuotta sitten Trishla vietti vaihtojärjestö ICYE:n kautta vuoden Suomessa, jossa hän työskenteli maatilalla ja intialaisessa ravintolassa. ”Rakastin Suomen luontoa, se oli niin puhdas ja kaunis, siellä pystyi kävelemään pelkäämättä villieläimiä. Talvi oli myös ihana, tosin tammikuu aika masentava ja silloin dokasimme paljon yhdessä vaihtareiden kanssa”, Trishla muistelee.
    Suomessa Trishla kertoo hämmästelleensä, kuinka jo 13-14 -vuotiaat vetävät kännit. ”Nyt Bombaykin on muuttumassa länsimaalaisemmaksi, ja myös täällä nuoret ovat alkaneet juoda enemmän ja polttavat tupakkaa perinteisen intialaisen speedyn sijaan. Samaan aikaan kaupunki on tullut yhä saastuneemmaksi ja rikollisuus lisääntynyt.”
    Nuorempana Trishla rukoili temppeleissä, pelasi rannalla krikettiä ja opetteli sitarin soittoa, mutta nyt hän käy ystäviensä kanssa syömässä ravintolassa tai istumassa pubissa, pukeutuu Levi’s -farkkuihin ja kuuntelee länsimusiikkia. ”Länsimaistumisen myötä Intia on kääntymässä avomielisemmäksi. Enää eivät kaikkien vanhemmat päätä lapsiensa aviopuolisoa, ainakin itse olen saanut valita poikaystäväni.”

Tulevaisuus Intiassa

21-vuotias Trishla opiskelee viimeistä vuotta taloutta bombaylaisessa Mithibai collegessa. Trishlan isoisä aloitti Intian lentokonemetalliteollisuuden ja kotona on kuusi vakituista palvelijaa. Trishla kuuluu siihen muutamaan prosenttiin intialaisista, joilla ei periaatteessa ole ongelmia. Hän suunnittelee jatkavansa opintoja, ehkä lukemalla journalismia New Yorkissa, mutta palaavansa takaisin kirjoittamaan Intiasta.
    Ainakin murheita Intiassa riittää kirjoitettavaksi, ja Trishla todistaa, ettei ole kasvanut täysin yläluokkaisessa umpiossa. ”Hindu- ja muslimiterrorismi kytee koko ajan. Korruptiota on joka puolella. Köyhiä on 80 prosenttia yli 900 miljoonaisesta kansasta, ja silti rikkaat tulevat yhä rikkaammiksi ja köyhät köyhemmiksi. Pahin ongelma on, että lapsia syntyy aivan liikaa.”, hän listaa.
    Yksi suuri huoli Trishlallakin kaikesta huolimatta on – sukupuoli. Vaikka tasa-arvo paranee, ovat miehet ja naiset edelleen eri kastissa. Tyttövauvoja tapetaan, lapsiavioliittoja solmitaan ja myötäjäisjärjestelmä kukoistaa, vaikka ne kaikki ovat virallisesti ovatkin kiellettyjä. Ongelmat eivät rajoitu maaseudun köyhiin, vaan sama logiikka pyörittää osaa Bombayn hienostoelämästäkin.
    ”Luokallani collegessa on monta tyttöä, joille vanhemmat ovat järjestäneet avioliiton. Koulun jälkeen he saavat lapsia, tekevät ruokaa ja pysyvät kotona piilossa. Toki he voivat paeta, ja onnekkaimmat eivät ehkä jää koskaan kiinni.”

Sami Hyrskylahti
Kuva: Ilona Oksanen