26. huhtikuuta 1996
Teksti:

Tänään lopetan pakinoimisen Ylioppilaslehteen. Toimituksen oven takana jonottaa jo vuodesta 1990 kertynyt lauma oikeasti lahjakkaita kirjoittajia. Äijä-Leskisen on aika nostaa valkoinen lippu ja upottaa laivansa.
    Myös entiset kesäheilat, joiden perään olen näillä palstoilla (lehden perinteitä noudattaen) vinkunut joka kevät, soittelevat ja käskevät lopettaa roskien heittelyn. Kanssasisariaan varjellakseen, arvelen.
    Ylioppilaslehtiurani aikana olen palvonut viittä päätoimittajaa: Tuomo Mörää, Elina Grundströmiä, Marko Laitalaa, Jarno Forssellia ja Miska Rantasta. Kustantajaa on koko ajan edustanut Tapio Kiiskinen. Mitä heistä sanoisin?
    Vuoden 100 vaiheilla eläneen Suetoniuksen kirjassa Rooman keisareiden elämänkertoja kuolleet ja vallasta syöstyt keisarit kuvataan sadistisina hirviöinä. Sitävastoin nykyiset valtiaat ovat epäitsekkäitä ja maltillisia.
    Noudatan Suetoniuksen oppia. Kaikki vielä elossa olevat päätoimittajat sekä kustantaja ovat hienoja ihmisiä. Epäitsekkäitä ja maltillisia.
    Ylioppilaslehden entisillä toimittajilla on tapana tienata kaljarahansa kirjoittamalla henkilöjuttuja toisistaan. Ensimmäinen kirjoittaa jutun toisesta, ja kolmas julkaisee. Samaan aikaan toinen kirjoittaa kolmannesta, ja ensimmäinen julkaisee. Tätä jatketaan, kunnes kierros on täynnä.
    Lukijan osaksi jää äimistellä, että kuka on tämä aukeaman mittaisen artikkelin sankari, ja miksi hänestä taas kerrotaan lehdessä. Samaan aikaan jostain kapakasta kantautuu toimittajien juopunut laulu.
    Tätä taktiikkaa soveltamalla yritän raapia kasaan vaatimattoman elantoni nyt, kun joudun luopumaan Ylioppilaslehden gigapalkkioista.
    Ahh, nuo viattomat nuoruusvuodet Ylioppilaslehdessä. Elävästi muistan, kuinka toimituksen loistava sihteeri Tarja Muhonen ensitapaamisellamme moppasi minut muiden aamuisten bailuroskien mukana toimituksen lattialta likasankoon. Kiitos, Tarja, monista juttutuokioistamme.
    Monia muitakin lehdessä tapaamiani ihmisiä haluaisin kiittää, mutta tila ei riitä. Mikäli sinä olet lukenut kirjoituksiani, niin siitä erityiskiitos.
    Jos jotain voisin menneisyydestä muuttaa, kirjoittaisin Ylioppilaslehti ne kerrat, kun olen kirjoittanut Ylkkäri.
    Kun Ylioppilaslehti viettää satavuotisjuhliaan vuonna 2013, ei oliivia minun Dry Martiniini, kiitos.
    Ja kesäheila huomio: pakinoitsija vapaalla jalalla!
    Hae omasi nyt, maksa vasta syksyllä!

J R Leskinen