Yliopiston herrahissi nytkähtää

T:Teksti:

Maaliskuun lopussa Helsingin yliopisto valitsee itselleen uuden kanslerin. Vaikka etukäteisarvailut lupaavat vaalista yhden kauppaa, on maalisvaalilla mielenkiintoisia kerrannaisvaikutuksia. Se saattaa nostaa yhden jos toisenkin yliopistomiehen tai -naisen herrahississä ylöspäin.
    Helsingin yliopistossa pidetään maaliskuun lopussa kanslerinvaali. Vaalilla valitaan kolme ehdokasta, joista tasavalla presidentti nimittää kanslerin viideksi vuodeksi. Nykyinen, vuonna 1993 valittu kansleri Lauri Saxén, 68, jää eläkkeelle elokuussa. Ennakkoarvailujen mukaan vaali on selvä jo nyt: valituksi tulee nykyinen rehtori Risto Ihamuotila, 57. Rehtorius onkin miltei aina ollut edellytyksenä kanslerin valinnalle – Saxén on tästä säännöstä yksinäinen poikkeus.
    Ihamuotila on pitkän linjan yliopistohallintomies. Hän on varsinaiselta viraltaan maatalouspolitiikan professori, mutta hän jätti tutkijanuransa jo aikapäivää sitten ja alkoi päätoimiseksi yliopistohallintomieheksi. Ihamuotila nousi vararehtoriksi maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaanin virasta 1985 ja rehtoriksi 1992. Hänet valittiin uudelleen rehtoriksi viime vuonna selvällä äänten enemmistöllä.
    Ihamuotilan rehtorikausi ei ole ollut helppo. Taistelu määrärahojen leikkauksia vastaan, uuden yliopistohallinnon sisäänajo ja itsearvioinnin kehittäminen ovat olleet kovia paikkoja. Näistä Ihamuotila on kuitenkin selvinnyt arvioijien mielestä hyvin, vaikka joskus häntä onkin kritisoitu päättämättömyydestä.

Klinge, Andersson, Niiniluoto, Hidén

Monet yliopiston vaalikollegion jäsenistä pohtivat, kannattaako Ihamuotilalle edes etsiä vastusta. Miettiminen on turhaa, sillä heitä on pakko löytyä: lain mukaan yliopiston tulee esittää presidentille kolmea kandidaattia. Aiempien vuosien kanslerin- ja rehtorinvaaleissa on ollut esillä monia ansioituneita yliopistomiehiä – kanslerinvaalissa ei vielä naisia – joilla voi olettaa olevan mielenkiintoa yliopiston korkeimpaan virkaan nytkin. Pari vuotta sitten Ylioppilaslehden lukijoiden ”Herra yliopistoksi” äänestämä professori Matti Klinge, 59, on saanut aiemmissa kanslerinvaaleissa ääniä, ja on tänäkin vuonna varmasti esillä. Klinge olisikin edustava hahmo yliopiston keulakuvaksi, mutta moni pelkää, että hänen valintansa korostaisi liikaa yliopiston jäykkiä, muodollisia piirteitä.
    Yhtenä mahdollisena ehdokkaana on esillä on ollut myös oikeustieteellisen tiedekunnan Mikael Hidénin, 56, nimi. Hän on kunnostautunut valtiosääntöasiantuntijana, joka vierailee ahkeraan eduskunnan asiantuntijana. Joten suhteita valtion johtoon löytyy.
    Yleistä arvostusta nauttii myös julkisoikeuden professori Edward Andersson, 62, ”Yliopiston Roope Ankka”. Hän on opetustyönsä ohella pitänyt pitkään ansiokkaasti huolen yliopiston omista varoista ja toiminut yhteiskunnallisissa tehtävissä mm. Kauniaisten kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja Meritan hallintoneuvostossa. Andersson on myös yliopiston entinen vararehtori.
    Filosofian professori Ilkka Niiniluoto, 49, arvostetaan korkealle aina kun komiteoissa ja työryhmissä tarvitaan tiukasti omaa tieteenalaa laajempia näköaloja. Hyvässä muistissa on pääministeri Esko Ahon nimittämä ja Niiniluodon vetämä kansan henkistä tilaa ruotinut ”filosofityöryhmä”. Muun muassa humanistisen tiedekunnan dekaanina toimineessa Niiniluodossa olisikin humanistisine arvoineen ainesta ”filosofikuninkaaksi”. Eri asia onkin, olisiko hänelle mitään iloa toimia ”olkiukkona nykyisessä tilanteessa”, kuten Niiniluodon hyvin tunteva kollega arvioi.
    Kanslerin ei tarvitse välttämättä olla Helsingin yliopiston – eikä minkään muunkaan yliopiston – professori. Muodollisesti riittää, että hän on toiminut ansiokkaasti tieteen tai yliopiston hyväksi. Kansleria voidaankin siis katsella myös yliopiston ulkopuolelta. Vahva ehdokas voisi olla oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissanen, 52, jolla entisenä professorina ja Kansainvälisen talousoikeuden instituutin johtajana olisi hyvät meriitit yliopistosta. Nykyisen virkansa kautta hänellä on hyvät suhteet valtionhallintoon.
    Varsinainen vääntö alkaa sen jälkeen jos ja kun Risto Ihamuotila valitaan kansleriksi. Sehän jättää rehtorin paikan avoimeksi, eikä sen täyttäminen olekaan yhtä itsestään selvää kuin kanslerinvalinta. Ennen rehtorinvaalin järjestämistä tulee kuitenkin odottaa niin kauan, kunnes tasavallan presidentti nimittää kanslerin kolmesta ehdokkaasta. Käytännössä se merkitsee sitä, että vaalikollegio pääsisi valitsemaan rehtoria vasta toukokuun puolivälissä.

Jarno Forssell
Kuva: Saku Heinnen