15. maaliskuuta 1996
Teksti:

SYL:n kirjoituskilpailun voittaneen Silja Tenhusen novelli Montonen ja minä syntyi kahdessa tunnissa, viimeisenä päivänä juuri ennen postin sulkeutumista. Tenhunen kertoo, että kiireessä hän unohti jopa kirjoittaa kuoreen oman nimensä. ”SYL:ssä oltiin lyöty vetoa, että olen kasvukipuinen kundi”, hän nauraa.
    ”Eihän tämän kilpailun kirjoitukset ole suomalaisen opiskelijaelämän arjen kuvia. Ne ovat juttuja, joissa on oma maailmansa”, Silja toteaa. Hänen omassa novellissaan toistetaan harkitusti opiskeluelämän kliseitä: uhoa, tupakankäärintää ja tonnikalaa. Silja Tenhunen ei kuitenkaan tunnustaudu pöytälaatikkoon kirjoittavan kyynikon arkkityypiksi, vaikka opiskeleekin toimittajaksi Tampereella.
    SYL:n puheenjohtaja Janne Laine visioi juhlatilaisuudessa Vanhalla ylioppilaiden suuresta tehtävästä, kun he vaalivat isänmaan tulevaisuutta korporatismin jähmettämässä Suomessa. Juhlapuhuja kansanedustaja Ilkka Kanerva muisteli SYL-vuosiaan 1970-luvun alussa, jolloin villapaidat olivat juuri vaihtumassa mustiin salkkuihin. ”Emme voineet ajatellakaan identiteettiä ilman attaseasalkkuja”, Kanerva kertoi ja sai hyväksyvää hyminää juhlayleisöltä.
    Tilaisuuden jälkeen opetusministeri Olli-Pekka Heinonen piti oman vastaanottonsa, jonka jälkeen vieraille tarjoiltiin tonnikalaa plaseeraamattomiin pöytiin. ”Radikaalia”, eräs kutsuvieras totesi.

Jan Erola
Kuva: Nico Backstrm