29. maaliskuuta 1996
Teksti:

Lipponen kimpaantui Demari-lehden haastattelussa tohtori Eero Murron näkemyksille, joiden mukaan hallituksen sisäpiiri on suppea. Lipponen nimitti Murron tekemisiä ”nollatutkimukseksi”. Pääministerin mielestä Murto ei tiedä hallituksen toiminnasta juuri mitään.
    Koomista on, että Lipponen lähti tuomitsemaan tutkimusta, jota ei ole olemassakaan. Murrolla on kyllä meneillään valtaa käsittelevä laaja tutkimus, mutta se on vielä kesken. Kommentit, jotka tulistuttivat Lipposen, olivat Murron STT:lle antamasta haastattelusta. Pääministereistä väitellyt Murto totesi haastattelussa, että hallituksen sisäpiiriin kuuluvat Lipponen ja Sauli Niinistö. Seuraavaksi tärkeimmät henkilöt ovat huippuvirkamiehiä, joilla Murron mukaan on tällä hetkellä erittäin paljon valtaa.
    Näiden repliikkien perusteella pääministeri latoi Murron tieteellisen tuotannon maan rakoon. Lipposen rajut kommentit oli selvästi tarkoitettu poliittiseen käyttöön, mutta niistä onkin kasvamassa yksi kevään kiivaimmista yhteiskuntatieteellisistä debateista.

Lipponen todisteli hallituksen demokraattisuutta

Lipposen mielestä ”on todellista nollatutkimusta, jos kerrotaan uutisena, että pääministeri ja valtiovarainministeri työskentelevät läheisesti yhdessä”. Hän ei kuitenkaan tuominnut Murron lausuntoja itsestäänselvyyksinä, päin vastoin: hän puolusti hallitustaan sisäpiiriväitteitä vastaan. Pääministerin mukaan hallitusryhmien puheenjohtajat kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan asioista. Jokainen ministeri hoitaa oman alansa, eikä Lipponen ole jatkuvasti ”olan yli kurkkimassa”.
    ”Lipposen ärähdys liittyy yleiseen huomioon, että sosiaalidemokraattien hallitusryhmään on valittu kokemattomia ministereitä eikä ”ykkösvitjaa”. Siksi Lipposen arvioidaan johtavan ryhmäänsä rautaisin ottein ja se hermostuttaa häntä”, tulkitsee tutkija Ilkka Ruostetsaari Tampereelta.
    ”Markkinavoimien lisääntynyt valta ja virkamiehien kasvanut vaikutus ovat tosiasioita, mutta Lipponen haluaa välttää nämä syytteet”, Ruostetsaari jatkaa. Murto viittaa haastattelussaan samoihin asioihin.

Nollatutkimus 1970-luvun perua

Ei riitä, että Lipposen murahdus osui hieman harhaan. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tutkimuslaitoksen johtaja Aulis Aarnio loukkaantui verisesti Lipposen kommenteista ja kiista laajeni. Nyt Aarnio vaatii Lipposelta anteeksipyyntöä koko yhteiskuntatieteille. Hänen mukaansa Murron aiemmat tutkimukset ovat tuoneet tärkeän lisän valtatukimuksen metodeihin. ”Sen tähden pääministerin puhe nollatutkimuksesta loukkaa kaikkea vakavasti otettavaa yhteiskuntatutkimusta, ei vain VTT Murtoa”, Aarnio kirjoitti Demarissa toissa viikolla.
    Vaikka Lipposen kommentit kohdistuivat Murron haastatteluun, se nosti 1970-luvulta periytyvät nollatutkimus-sanan pintaan. Professori Jaakko Nousiaisenmukaan termi oli porvarien ase vasemmistolaista yhteiskuntatiedettä vastaan. Kritiikin kohteiksi joutuivat etenkin yhteiskuntaa kartoittanut Tandem-tutkimus sekä metallialaa pohtinut Meteli. Nykyjään termi on laajentunut tarkoittamaan tutkimusta, jonka johtopäätökset ovat päivänselviä.
    Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen mittana eivät kuitenkaan ole pelkät johtopäätökset. Tärkeää on jo kiinnostava kysymyksenasettelu sekä metodien soveltaminen. ”Vaikka johtopäätökset eivät ole mullistavia, voi tutkimus olla silti onnistunut”, yleistää Ruostetsaari. Helsingin valtio-opin apulaisprofessori Kyösti Pekonen ymmärtää silti nollatutkimus-termin käyttäjiä. ”Tutkimusta kritisoidaan harvoin, varsinkin siihen rahamäärään nähden, jota tutkimuksessa liikkuu. Pitää vaan olla perusteet, kun väittää että jokin on nollatutkimusta”, Pekonen sanoo.
    ”Tavallaan Lipponen oli oikeassa: se oli tutkijan puheenvuoro, jolla ei ollut turvanaan vankkaa tutkimusaineistoa”, Nousiainen toteaa.

Matias Möttölä