15. maaliskuuta 1996
Teksti:

Alemmasta korkeakoulututkinnosta eli kandista havitellaan itsenäistä perustutkintoa, mutta useimmat opiskelijat pitävät sitä vain välietappina. Todellinen suuri tavoite ovat edelleen maisterin paperit. Useimmissa Helsingin yliopiston tiedekunnissa kanditutkielmia on tullut vain muutama.
    Tyypillinen kandin paperit hankkinut on ollut vuosia mukana työelämässä – pöytälaatikossaan kesken jäänyt gradu. Puolitiehen jääneet opinnot ovat alkaneet ärsyttää 80-luvulla uraputkeen imaistuja. Alempikin akateeminen tutkinto tuntuu paremmalta kuin olla ikuinen ylioppilas. Toinen yleinen syy kandin hankkimiseen on siirtyminen ulkomaille opiskelemaan. BA-tutkinto selventää opiskelijan asemaa ulkomaisissa korkeakouluissa.
    Joillain laitoksilla kandia suositellaan opiskelijoille ”varmuuden vuoksi”. Näin on esimerkiksi humanistisen tiedekunnan espanjalaisessa filologiassa. Sen opiskelijat ovat viime aikoina työllistyneet niin hyvin, että luvut ovat tahtoneet jäädä kesken. Joillain laitoksilla kandin myös suorittaa mukavasti seminaarin ohessa, vaikka tarkoituksena olisikin jatkaa 160 opintoviikon maisteriksi.
    Valtiotieteellisen tiedekunnan opintosihteerin Tuula Hakkola mukaan kanditutkintoa ei ole mainostettu opiskelijoille lainkaan. Joiltain pieniltä laitoksilta ei ole tullut yhtä ainutta kandintutkielmaa. ”Kandiksi ei uskalleta jäädä, koska työmarkkinoilla ylempi tutkinto yleensä hakkaa alemman. Turhaksi kandia ei voi silti sanoa. Jos eväät eivät riitä pidemmälle, niin onhan sekin akateeminen arvo.”
    Mikä kandi?

    ”Kandi on meillä lähinnä välitutkinto. Sillä ei ole vielä käyttöä työelämässä, koska se ei tuo pätevyyttä kirkon virkaan tai opettajapuolelle”, teologisen tiedekunnan opintosihteeri Sirpa Mäkelä toteaa. Teologisesta valmistunut vasta seitsemän kandia. He ovat sellaisia pitkään graduntekoa vanuttaneita, jotka haluavat saada ainakin jonkun todistuksen vaivoistaan.
    Monilla laitoksilla kanditutkinto kaunistaa valmistumistilastoja. Matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnassa alempaa tutkintoa yritetään mainostaa niillä aloilla, joilta opiskelijat häipyvät kesken kaiken. Pahin hävikki on matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. ”Yritämme kannustaa heitä ottamaan edes kandin, vaikka pyrimmekin siihen, että kaikki meille tulleet valmistuisivat maistereiksi”, opintoneuvoja Juhana Britschgi toteaa.
    Opetusministeriön suuunnittelija Ari Saarinen huomauttaa, ettei kukaan ole vielä määritellyt sitä, millaiset vaatimukset kandityölle pitäisi asettaa. Joissakin tiedekunnissa kandiksi kelpaa keskinkertainen seminaarityö, toisissa taas vaaditaan lähes graduntasoista tutkielmaa. ”Tällä hetkellä asia on niin auki kuin olla voi. Yliopistoillakaan ei tunnu olevan tarkkaa käsitystä siitä, minkätasoisen ja -arvoisen ne kanditutkinnosta haluavat.”
    Kandista pisteitä

    Kandikeskustelu käy kuumana, koska yliopistojen rahoitus määräytyy lähivuosina tulosten perusteella. Jos tiedekunta saa tulospisteitä valmistuvista kandeista, se saa heistä myös rahaa. Kun kanditöiden arvoa lasketaan, tiedekuntien intressit menevät reipaasti ristiin sen mukaan kuinka paljon kandeja ne uskovat tuottavansa.
    Valtiotieteellisessä tiedekunnassa todetaan, että heidän puolestaan kandi voisi jäädä koko pisteytyksen ulkopuolelle. Kasvatustietellisessä taas haluttaisiin, että alemmista tutkinnoista ropsahtaisi mahdollisimman paljon pisteitä. Tiedekunnasta valmistuu vuosittain noin 500 lastentarhanopettajaa, joista saisi paljon tulospointseja.
    Lastentarhaopettajan koulutuksessa kandi on perustutkinto, mutta esimerkiksi valtio-opin opiskelijoille se on yleensä välietappi matkalla kohti tositavoitetta eli maisterin papereita. Rahoja laskettaessa olisikin Saarisen mukaan tärkeää erottaa välitutkintokandit ja perustutkintokandit.
    ”Laitosten olisi helppo tehtailla kandeja niin, että seminaarityö kelpaisi kanditutkielmaksi. Kun samat opiskelijat sitten jatkavat maistereiksi, saisi heidän tiedekuntansa siitäkin pisteitä eli rahat tulisivat tavallaan kaksinkertaisena”, Saarinen arvioi. Opetusministeriössä mietitään keinoa, jolla ”välikandit” erotetaan ”peruskadeista”. Kukaan ei vaan vielä tiedä miten se onnistuu.

Tilastotieteen kato vähenee

    Tilastotieteen laitoksella uskotaan, että kanditutkinnot yleistyvät. Yliassisstentti Ilkka Mellin arvioi, että kandidaatin tutkinnosta tulee hyvä loppututkinto yliopistolta kesken opintojen kadonneille. ”Työelämä vetää opiskelijoita, eivätkä he tee tutkintojaan loppuun. Kandin tutkinto on heitä ajatellen varsin relevantti vaihtoehto”, Mellin sanoo.
    Kun laitokselle otetaan vuosittain kaksikymmentä opiskelijaa ja vain kolme valmistuu, on pakko miettiä, mitä opiskelijoille tapahtuu vuosien kuluessa ja miksi. Opiskelijakatoon on löydetty erilaisia syitä. Jotkut käyttävät koulutusohjelmaa väylänä muiden aineiden opiskeluun. Tilastotieteen erillisvalinta on muiden valtsikan aineiden kokeiden jälkeen. Matemaattisesti lahjakkaat pyrkivät tiedekuntaan tilastotieteen kautta ja vaihtavat heti pääainetta.
    Tilastotieteen kannalta mairittelevampi teoria kertoo, että työelämä vetää tilastotieteilijöitä niin hurjalla imulla, ettei koulunpenkissä kannata istua valmistumiseen saakka. Kandin tutkinnon arvoa työmarkkinoilla on toistaiseksi vaikea ennustaa. ”Laitokseltamme pääsi juuri yksi kandi töihin. Maisteria olivat ehkä kaavailleet, mutta kandikin kelpasi”, Mellin kertoo.
    Tilastotieteen laitoksella vauhditetaan opiskelijoiden valmistumista myös vähentämällä tutkintovaatimuksia. Raskaiksi koettuja opintoja kevennetään poistamalla kursseja, joten jäljelle jäävistä kursseista saa aikaisempaa enemmän opintoviikkoja. ”Tämä on vain kosmeettista”, puolustelee Ilkka Mellin uudistuksia. ”Opintoviikkojärjestelmästä pitäisi luopua kokonaan, niin voitaisiin keskittyä opetuksen laatuun, eikä tuijotettaisi määrää.”

Miira Lähteenmäki
Piirros Saku Heinänen