Laki elokuvien ennakkotarkastuksesta on sekava, vanhentunut, siinä on päällekkäisyyksiä ja se on muutenkin kaikin puolin päin helvettiä. Tätä mieltä ovat elokuvan harrastajat olleet jo pitkään. Nyt samaa mieltä tuntuvat olevan muutkin, varsinkin sen jälkeen kun oikeusministeriön asettaman sananvapaustoimikunnnan asiantuntijajäsen, päätoimittaja Simo-Pekka Nortamo huomautti, että aikuisiin kohdistuva elokuvien sensurointi on Suomen perustuslain vastaista.
Cinema Mondon järjestämän sensuuriseminaarin osallistujat olivat liikuttavan yksimielisiä tilanteen järjettömyydestä. Uutta lakia valmistellaan parhaillaan, ja virkamiehet ennustavat aikuissensuurin poistuvan, mutta ikärajojen jäävän edelleen voimaan. Tulevaisuudessa siirrytään mahdollisesti käytäntöön, jossa elokuvan levittäjä saa automaattisesti ylimmän (K-18 tai K-16) luokituksen elokuvalle. Elokuva joudutaan tarkastuttamaan vain siinä tapauksessa, että sille halutaan joku alempi ikäraja. Järjestelmä vaikuttaa järkevältä. Elokuvia ei enää kiellettäisi ja aikuinen ihminen saisi itse päättää mitä haluaa elokuvateatterissa katsoa.
Lastensuojelu on pyhä asia
Simo-Pekka Nortamo totesi alustuksessaan sensuurin perusteluiden olevan yleensä moraalisia ja yleviä. Sensuuria perustellaan aivan samoilla syillä kuin sotia: kodin, uskonnon ja isänmaan varjelulla. Etenkin lasten suojeleminen on pyhä asia. Videoväkivallasta tehtiin kaiken pahan alku ja juuri 1980-luvulla, kun videot yleistyivät. Lapsia suojeltiin moottorisahamurhaajalta kieltämällä varmuuden vuoksi koko Suomen kansalta K-18 -videoiden katselu.
Absurdi videolaki on johtanut siihen, että viime vuonna videoiden ulkomaisessa postimyynnissä liikkui noin 30 miljoonaa markkaa. Toisaalta miltei jokaisesta elintarvikekioskista löytyy hard core -pornoa, jota ei ole käytetty elokuvatarkastamossa. Poliisi ei pysty eikä jaksa tehdä asialle mitään.
Lait ovat aina sidoksissa aikaansa, ja tällä hetkellä tuntuvat puhaltelevan aiempaa vapaammat tuulet. Lasten katsomistapojen valvominen haluttaisiin siirtää yhteiskunnalta vanhempien vastuulle. Suomen elokuvasäätiön johtaja Jouni Mykkänen tunnusti sensuuriseminaarissa vuokranneensa alaikäisille lapsilleen K-16 videoita. Tunnustus ei aiheuttanut pahennusta.
Splatteri ei myy mainoksia
Suomessa elokuvista 87 prosenttia katsotaan televisiosta. Dramaturgi Outi Nyytäjä vietti röhnötyspäivän ja katseli MTV 3:n koko maanantain 15-tuntisen tarjonnan läpi. Hesarin kolumnissaan hän totesi MTV 3:n olevan kevyt ja väkivallaton vaihtoehto.
Kolmosen lässy ohjelmisto johtuu liiketaloudellisista syistä, vaikka laki ei estä mössäyksen tai pornon esittämistä telkkarissa. MTV 3:n edustajan mukaan maikkari pyrkii periaatteessa noudattamaan valtion elokuvatarkastamon ohjeita. Se voi kuitenkin halutessaan esittää elokuvia, jotka ovat tarkastamattomia tai kiellettyjä. Näin kanava on myös tehnyt. Splatterin näyttäminen ei kuitenkaan kannata, sillä se ei kiinnosta suurta yleisöä eikä siten myöskään mainostajia.
Samalla kun Suomessa sensuurikäsitykset liberalisoituvat, kansainvälinen kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan. Muualla maailmassa tavoitteena on elokuvia ja videoita koskevan tarkastuskäytännön ulottaminen myös televisioon. Lähtökohtana on jälleen tuo tuttu lastensuojelu.
Yhdysvalloissa on hyväksytty ns. Telecommunication Act, jossa säädetään ennakkotarkastus televisiolle, mukaanlukien kaapeli- ja sateliittilähetykset. Jenkkilainsäädännössä edellytettään myös, että kaikki uudet tv-vastaanottimet pitää varustaa v-chip -elektroniikalla, jonka avulla vanhemmat pystyvät estämään lapsiaan katsomasta tiettyjä ohjelmia. Kaikki tv-ohjelmat tarkastetaan ja niiden ikärajat lähetetään ohjelmasignaalin mukana. Vastaavaa järjestelyä ollaan myös parhaillaan käsittelemässä EU- parlamentissa. Lain sisältö on vielä auki, mutta siihen ilmeisesti kuuluu ohjelmien ennakkotarkastus, vaatimus v-chipin asentamisesta uusiin telkkareihin, eräiden ohjelmien täyskielto ja rajoituksia lasten katseluaikaan esitettävään materiaaliin. Nämä rajoitukset saattavat johtaa siihen, että esimerkiksi alkuillan tv-uutiset jouduttaisiin sensuroimaan.
Lasten suojeleminen on niin ylevä päämäärä, että sillä perusteltuja esityksiä on vaikea vastustaa. Direktiivi saattaa siis hyvin mennä läpi ja silloin sitä joudutaan noudattamaan Suomessakin. Yleisradio vastustaa esitystä ja pitää kansallista kontrollia riittävänä. Eräs kysymys kaavaillussa direktiivissä on määritellä minkälainen instanssi tv-ohjelmat tarkastaisi. George Orwell käytti tämän tapaisesta instanssista nimitystä ”iso veli”.
Marko Junkkari
Kuva: Saku Heinänen
