02. helmikuuta 1996
Teksti:

Kansanedustaja, sotilaslääkäri Tuija Nurmi vaati muutama viikko sitten (HS 15.1. 96) armeijaan vasta astuneilta naisilta poikkeuksellisen tyylikästä käytöstä. Nurmen mukaan naissotilaita tarkastellaan suurennuslasilla kuten lottia sodan aikana, ja yksittäinenkin häirikkö voi vahingoittaa kovasti naissotilaiden ah niin arkaa kunniaa.
    Nurmen kirjoitus kertoo monestakin asiasta. Siihen sisältyvä käsitys armeijasta paikkana, jonne eivät sovi rivoudet, porno tai juopottelu, kuvastaa liikuttavan vanhahtavaa, runebergilaista armeijakäsitystä, jonka olin luullut viimeistään Linnan Tuntemattoman sotilaan kumonneen. Se kertoo myös uskosta siihen, että naisten käytöstä on oikeutettua tarkastella ja mitata eri mitalla kuin miesten käytöstä. Ei kai kukaan leimannut kaikkia miesasevelvollisia patologisiksi tapauksiksi vain armeijaa suuresti ihailleen Mika Murasen väkivallantekojen perusteella.
    Kieltämättä tiedotusvälineiden suhtautuminen naissotilaisiin on ollut huvittavan hämmentynyttä. Toisaalta korostetaan sitä, että sotilainakin nuoret naiset säilyttävät naisellisuutensa, he esimerkiksi meikkaavat iltalomalle lähtiessään. Kerrotaan puolisoista ja poikaystävistä, ettei vaan heräisi epäilyjä naissotilaiden seksuaalisesta suuntautumisesta. Toisaalta kerrotaan, miten kovakuntoiset urheilijanaiset pärjäävät miesjoukossa ja näytetään televisioruudussa lähikuvia maalitauluihin ammutuista kympeistä.
    Jotkut naisten armeijaan pääsyn puoltajat perustelivat mielipidettään sillä, että naiset murtaisivat armeijan karskia ja hierarkkista kulttuuria. Jokainen armeijaan menevä on kuitenkin tarkoitus opettaa puolustamaan maataan tappamalla vihollisia tarvittaessa. On täysin ymmärrettävää, ettei tappamisen opettelu voi tapahtua anteeksipyytelevässä ja pehmoilevassa hengessä. Ja jos me naiset olemme luonnostamme jotenkin miehiä hellämielisempiä, kuten moni niin feministi kuin antifeministi tuntuu uskovan, eikö meidän tappamiskoulutuskulttuurimme pitäisi olla vielä miehiäkin rivompaa ja karskimpaa, että se täyttäisi tarkoituksensa?
    On muitakin aloja, joilla tyttöjä kehotetaan käyttäytymään nätisti. Entisen naisympäristöministerin pikku edustusviinalaskuista ja väitetystä vanhalle alkoholille haisemisesta nostettiin naurettava kohu. Naisten poliittiset ristiriidat (tuoreimpana vihreiden naisten kiista Nytkiksen puheenjohtajuudesta) vähätellään tyttöjen riitelyksi, kun taas miesten vastaavat erimielisyydet ovat yleensä asiallisia poliittisia kiistoja. Olisiko kettutarhoille tehdyistä iskuista noussut nykyisenlainen kohu, jos tekijöinä olisi ollut parikymppisiä miehiä nuorten vihaisten naisten sijaan? Ylioppilaskuntien liitossa ydinvoimakannanoton junailleet naiset osoittivatkin, etteivät epäreilut ja paskamaiset temput ole enää vain miesten toimintarepertuaaria.
    Näin kärttyisänä varhaiskeski-ikäisenä naisena toivon, että tytöt niin armeijassa kuin muuallakin purevat varoittavasti heristeleviä sormia. Miksi sikailun pitäisi olla vain toisen sukupuolen etuoikeus?
    Ratkaisu eduskuntamme ja armeijamme ylintä johtoa ahdistavaan Marko Ahtisaaren siviilipalveluskiistaankin löytyy tietysti naissotilaista. Ruvetkoon Marko äkkiä seurustelemaan sopivan alokasneidon kanssa. Ehkä Uosukaista ja Hägglundia lohduttaa se, että harmaisiin saadaan edes presidentin miniä.
    (Kirjoittaja on dekkarikirjailija ja populaarikulttuurin tutkija.)

Leena Lehtolainen