02. helmikuuta 1996
Teksti:

Muistatteko, kuinka Michael J. Fox loikki Paluu tulevaisuuteen -elokuvatrilogiassa ihmeautollaan aikakaudesta toiseen? Ja kuinka hän vieraili tulevaisuuden maailmoissa, jotka olisivat voineet toteutua, jos asiat olisivat menneet hieman toisin…
    Mahdollisten maailmojen testaaminen onnistuu elokuvissa, mutta ei todellisessa elämässä, jossa niiden hahmottaminen on enemmän tai vähemmän arvausleikkiä. Parhaimmillaan leikki lähestyy kuitenkin tutkimusta, jossa nyt nähtävissä olevia kehitystrendejä on jatkettu ja voimistettu.
    Vuosi sitten ilmestynyt Tapani Ruokasen ja Aarne Nurmion kirja Suomi ja mahdolliset maailmat esitteli yritysmaailmasta lähtenyttä skenaario-ajattelua laajalle yleisölle ja sai monet organisaatiot laatimaan omia ”mahdollisia maailmojaan” strategisen suunnittelun avuksi. Helsingin yliopiston Yliopisto 2015 -työryhmä esitteli raporttinsa tällä viikolla.

***

Professori Ilkka Niiniluodon johtaman ryhmän raportti esittelee kolme mahdollista tulevaisuuden maailmaa ja niihin liittyvät yliopistovisiot: hyvinvointi, kova kilpailu ja alasajo. Erilaisiin visioihin liittyy lisäksi karkeat strategiat siitä, miten yliopisto parhaiten pysyisi toteuttamaan perustehtäväänsä vaihtelevissa olosuhteissa.
    Kolmekymmensivuisen raportin tärkein anti on, että se pakottaa hylkäämään suoraviivaisen ajattelutavan ja jatkuvaan talouden kasvuun perustuvan tulevaisuuden suunnittelun. Se näyttää, että tulevaisuudessa kaikki on mahdollista, eikä mitään vaihtoehtoa voida sulkea ennalta pois. Muutokseen pitää varautua – jos ei muuten, niin ainakin säilyttämällä joustavuus muuttaa suunnitelmia tilanteen vaatiessa.

***

Raportissa esitetään perustettavaksi ideointiryhmä, joka laatisi yliopistolle ”kaikkien strategioiden äidin” ja pitäisi sitä ajan tasalla. Esitykseen kannattaa tarttua, sillä mikään yliopiston nykyisistä elimistä ei pysty tarpeeksi pitkän tähtäimen suunnitteluun.
    Kovin konkreettisia suunnitelmia skenaarioiden pohjalta ei kuitenkaan kannata tehdä, ainakaan liian aikaisin. Ajatellaanpa ”tuottamatonta” laitosta, joka joutuu lakkautettavien listalle siinä tapauksessa, että yliopiston rahoitus vähenee 20 prosenttia. Vaikka kyse olisi hypoteettisesta tilanteesta, saattaisi tieto listalla olosta vaikuttaa kielteisesti laitoksen toimintaan: alentaa henkilökunnan motivaatiota, tyrehdyttää ulkopuolista rahoitusta ja vähentää lahjakkaiden opiskelijoiden määrää.
    Katastrofisuunnitelmasta voisi tulla itseään toteuttava ennustus.

Jarno Forssell