19. tammikuuta 1996
Teksti:

Viron suurimman ja vanhimman päivälehden Postimeehen (levikki noin 62 000) Helsingin-kirjeenvaihtajan Märt Kivisen Suomea koskevien uutisten ja kolumnien kriteerit ovat yksinkertaiset. ”Valitsen kirjoitusteni aiheet lähes suoraan Suomen kulloistenkin uutisotsikoiden ja puheenaiheiden mukaan. Mikä on uutinen Suomessa, on uutinen myös Virossa. Tottakai on suotavaa, että asialla on mahdollisimman paljon yhtymäkohtia Viroon.”
    Joskus yhtymäkohdat tosin eivät ole aivan suoria. Esimerkiksi viime syksyltä Kivine ottaa Suomen työmarkkinaratkaisun. ”Työmarkkinaratkaisu oli niin Suomen sisäinen asia, ettei siitä paljoa ulkomailla kirjoiteltu. Itse käsittelin sitä kuitenkin kirjoituksissani melko paljon, lähinnä opetusmielessä. Virossa kiinnostus ratkaisua kohtaan liittyi osapuolten prosessikäyttäytymiseen, ei ratkaisuun sinänsä.”
    Kivisen kollega, Turussa asuva Sirje Kiin kirjoittaa Viron toiseksi suurimpaan sanomalehteen Eesti Paevalehteen (levikki noin 60 000). Kiinin mielestä Suomen mielenkiintoisinta antia ovat turvallisuuspolitiikkaan liittyvät aiheet. ”Hornetit, Suomen ja Venäjän asekaupat ja kaikki Natoon liittyvä”, luettelee hän kiinnostavia juttuja. Muita viime syksyn kuumia aiheita Kiinille olivat presidentti Lennart Meren kirjan jälkipyykki, inkeriläisten asema ja itäapu.

Rajavartioston pojat pokerilla

Sekä Kivisen että Kiinin mielestä tärkein uutinen Suomesta on Suomen ja Viron välinen viisumivapaus. ”Se on kipein ongelma maiden välillä tällä hetkellä ja ärsyttää virolaisia suuresti”, tietää Sirje Kiin. Märt Kivine lupaa palata aiheeseen kirjoituksissaan joka viikko. Virolle maiden välinen viisumivapaus on Kivisen mukaan ennen kaikkea poliittinen kysymys, maan poliittisen luotettavuuden indikaattori.
    ”Olen pyrkinyt kirjoituksissani osoittamaan, että mitkään niistä syistä, joita pidetään viisumivapauden esteenä, eivät pidä paikkaansa. Kaikkein härskeintä oli, kun Suomen sisäministeri väitti, etteivät Viron rajat pidä, että maahan tulee salaa ihmisiä kolmansista maista. Viroon ei ole puoleentoista vuoteen tullut laittomia ihmisiä”, Kivine tietää.
    Viisumivapaudesta keskusteltaessa on viitattu myös virolaisten passien viivakoodittomuuteen, siihen ettei niitä voi lukea tietokoneella. ”Sen verran kun olen itse huomannut, Suomen rajavartioston pojat pelaavat tietokoneillaan lähinnä pokeria sen sijaan, että lukisivat niillä niitä viivakoodeja”, Kivine naurahtaa.

Sensaatiomyrkytys

Kivisen tyyli kirjoittaa, myös kolumneissa, on korostetun asiallinen ja kiihkoton, suomalaisittain totinen. ”Lehtikirjoittelun kielellinen traditio Virossa ei edes salli pisteliästä, ärsyttävää, tyyliä kuten Suomessa. Tyyli ja kieli antavat toimittajalle hyvin vähän liikkumavaraa.”
    Sensaationhakuisuuteen tai skandaaleihin ei Kivine ole ryhtynyt. ”Olen saanut sensaatiomyrkytyksen Iltalehdestä ja Ilta-Sanomista. Eikä minun henkilökohtainen temperamenttikaan oikein taitaisi istua sensaatiokirjoitteluun.” Myös Sirje Kiin kavahtaa sensaatioita. ”Johtuu varmasti osittain saamastani sosiologin koulutuksesta.”
    Aiheita sensaatioille Suomestakin löytyisi, kirjeenvaihtajat vakuuttavat. ”Jos sortuisin Iltalehden tasolle”, Kiin lisää. ”Päevälehen päätoimittaja pyysi jo kesällä minulta pitkää juttua suomalaisesta rasismista. Voisin tietysti kirjoittaa artikkelin tyyliin ’Rasismi kiehuu Suomessa’, mutta olen toistaiseksi tyytynyt keräämään aineistoa, ja kypsyttelemään aihetta mielessäni. Sitä paitsi rasismi ei kiehu Suomessa. Kyseessä ovat vain pienen joukon tekoset.”
    Kivisen mielestä yksi mahdollisuus skandaalin rakentamiseen olisi ollut pääministeri Paavo Lipposen syksyinen lausunto, jossa hän sanoi, että Viro ei ole ’oikea valtio’. ”Mutta sen sijaan että olisin paisutellut asiaa, yritin selittää lausuntoa virolaisille. Kyse oli käsittääkseni lähinnä Lipposen kielellisestä taitamattomuudesta.”

Katkeruutta ja kostonhimoa

Suomen iltapäivälehdistön sensaationhakuinen, pommeja, murhia ja huoria pursuava uutisointi Virosta ei aiheuta Märt Kiviselle närästystä. ”Jo iltapäivälehtien uutiskriteerit määrittelevät sen kuvan, jonka ne luovat Virosta. Jos lukee iltapäivälehtien juttuja Englannin massamurhaajista, niin eihän niiden antama kuva Englannistakaan ole myönteinen. Näillä aiheilla iltapäivälehtiä myydään.”
    Suuri ja mahtava Helsingin Sanomat sen sijaan on Kiviselle asia erikseen. ”En ymmärrä, miksi Hesarin Viron-uutisointi on verrattaessa muuhun uutisointiin niin heikkoa. Jutuissa vaikkapa viime kevään parlamenttivaaleista oli joitakin virolaisille aivan käsittämättömiä tulkintoja ja painotuksia.”
    ”Hesarilla on taipumus katsella kaikkea omasta olympolaisesta korkeudestaan. Lehdessä kuvitellaan, että heillä on absoluuttinen tieto kaikista asioista. Usein vaikuttaa, ettei Hesarissa edes haluta ymmärtää asioiden todellista kulkua”, Kivine kritisoi. ”Voihan se olla, että muidenkin asioiden uutisointi on Hesarissa yhtä huonolla tolalla, mutta näistä asioista minulla vain ei ole tietoa.”
    Kivisen kollegan Sirje Kiinin mukaan uutisointi on vuosien varrella muuttunut asiallisemmaksi. ”Hesarin Jorma Rotko on suhteellisen neutraali kirjoittaja. Sähköisten viestimien puolella Yleisradion Ulla-Maija Määttänen luo erittäin hyvää, asiallista Viro-kuvaa”, Kiin kiittää.

Sami Lotila
Kuva: Annika Rauhala ja Vesa-Matti Väärä