Olen väsynyt ja kyrpiintynyt. Olen väsynyt kaksi vuotta kestäneeseen jahkaamiseen joensuulaisen munapääongelman kanssa. Olen kyrpiintynyt täkäläisiin viranomaisiin ja tiedotusvälineisiin, jotka ovat jättäneet hommansa hoitamatta. Ennen kaikkea olen väsynyt ja kyrpiintynyt täkäläisiin munapäihin, jotka ovat pilanneet toiminnallaan muuten hienoa elinympäristöäni liian pitkään.
En suostu käyttämään ongelman aiheuttajista tässä muuta nimeä kuin munapäät, koska katson tämän nimityksen kuvaavan parhaiten heitä. Heidän yhteydessään on käytetty aivan tarpeeksi liian arvokkaita sanoja ja käsitteitä. He ovat verranneet itseään sotaveteraaneihin suomalaisen elämänmuodon puolustajina. On törkeää antaa nuorten rettelöitsijöiden ratsastaa arvostuksella, joka on syntynyt vapaan maan puolustamisesta ja silloin tehdyistä suunnattomista uhrauksista. Rasismi sinällään on jopa liian hieno sana kuvaamaan täkäläisten munapäiden töitä. Oikeampi määritelmä näiden ihmisten aatesuunnasta voisi löytyä jostakin idiotismin, ääliömäisyyden, lahjattomuuden ja näköalattomuuden yhdistelmästä.
Nuorten miesten ikiaikainen ahdistus ja typeryys on Joensuussa päässyt jostain syystä muotoutumaan autoritäärisyyteen ja voiman oikeuteen nojaavaksi liikkeeksi. Otsaanlyöntikisailu ja ikkunoiden rikkominen ei lopu ikinä, mutta tähän asti niitä on nimitetty omilla nimillään typeryydeksi ja rikollisuudeksi.
Varsinkin valtakunnanjulkisuudessa munapäiden toiminnan on kerrottu kohdistuvan lähes pelkästään ulkomaalaisia vastaan. Tässä kaupungissa on kuitenkin jo useamman vuoden ajan ollut mahdollisuus saada turpaansa, jos tulet ulos väärästä kuppilasta, olet pukeutunut poikkeavasti tai sinulla miespuolisena on pitkät hiukset. Nämä tunnusmerkit täyttyvät usein nimenomaan opiskelijoiden kohdalla. Pelon maantiede on ollut totta jo liian kauan tässä kaupungissa.
Ei ole vaikeaa ennakoida, mitä munapäiden hankkima maine tälle kaupungille merkitsee. Opiskelupaikan valinnassa painaa varmasti monta vuotta Joensuun nyt saama maine. Kukaan ei halua tulla viettämään elämänsä parasta aikaa väkivaltaiseen ja turvattomaan kaupunkiin. Hyvänä esimerkkinä tästä on ulkomaalaisen opiskelijan kirje Joensuun yliopiston kv-yksikölle, jossa hän sanoo asuvansa Helsingissä, koska joutuu Joensuussa pelkäämään henkensä puolesta.
Musta kuva ei ole totta kuin osaksi. Muualta tänne opiskelemaan tulleena olen viihtynyt Joensuussa loistavasti. Ihmiset ovat mukavia, kulttuuritarjontaa riittää ja kaupunki sinällään on itseään suuremman oloinen. Tähän asti kaupungissa on yhdistynyt varsin hyvin pikkukaupungin turvallisuus ja isomman paikan tapahtumarikkaus. Munapäät ovat vain päässeet muuttamaan tätäkin suhdetta päinvastaiseen suuntaan.
Joukko pikkunilkkejä ei ikinä voisi olla oikea ongelma, elleivät he onnistuisi ilmentämään jotakin liiankin oleellista ajasta ja paikasta. Julkisuuspommitus murjoo nyt kuitenkin sillä voimalla joen kaupunkia, että se pakottaa yhteisön vihdoin tarttumaan asiaan. Ja toivottavasti Joensuun tapahtumien takia jossakin muualla älytään tehdä suvaitsemattomuudelle ajoissa jotakin.
(Kirjoittaja on Joensuun ylioppilaslehden päätoimittaja.)
Janne Riihelinen
