15. joulukuuta 1995
Teksti:

”Keskustan jalankulkijoille omistetut kadunpätkät on aina saatu vasta suuren tappelun jälkeen – ja aina ne ovat osoittautuneet hyviksi.”
(Osmo Soininvaara)

1. Kysymyksenasettelu

Taannoisena iltapäivänä kävelin toverini Kühnhacklin kanssa jälkialkoholisessa olotilassa ydinkeskustan katuja. Molempien päitä särki, eikä kumpikaan voinut kehuskella rahamassinsa paksuudella. Edes krapulalimuun tai tasoittavaan ei ollut varaa.
Kaiken lisäksi toverini Kühnhackl murjotti minulle, koska hän – toisin kuin minä – ei ollut edellisyönä päässyt tekemään läheistä tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen intiimien kehonosien kanssa.
    Kühnhackl oli jo valmiiksi huonolla tuulella, eikä asiaa ollut omiaan auttamaan maihinnousutakkinen pitkätukka, joka pysäytti meidät Fredalla: ”Haluisittekste hei kirjoittaa nimenne autotonta keskustaa puoltavaan adressiin?”

2. Ongelmanratkaisu

Se oli virhe. Kühnhackl teki pari aggressiivista hyökkäysliikettä, ja pitkätukka lähti suoraan pakosalle. Hän säntäsi ajoradalle, jossa hänen ylitseen ajoi henkilöauto. Kuski ryntäsi ulos autostaan antamaan ensiapua, jolloin minulla leikkasi: ”Kühnhackl, jaksatsä enää kävellä?”
    ”En”, vastasi toverini – ja kohta olimmekin jo tien päällä. Minä tartuin rattiin. Kühnhackl taas heitti ”luun pihalle” ja väänsi KISS FM:n täböille. ”Autoton keskusta!”, hän hekotteli.
    Kävimme rundaamassa kaupungin parhailla kruisausmestoilla. Ajoimme ensin Hietsun suoraa eestaas ja sitten 55 kertaa Aleksis Kiven kadun korttelin ympäri. Kühnhackl oli onnellinen kuin pikkulapsi: yhtä leveää hymyä en hänen kasvoillaan ollut nähnyt sitten viime joulun, jolloin ostin hänelle ”rally-cross -sarjan parhaat mällit ja kuolonkolarit” -kokoomavideon. ”Autoilu on tosi jees!”, hykerteli Kühnhackl ja osoitteli apostolinkyytiläisiä halveksivasti. ”Miksei keskusta-alueesta vois tehdä kokonaan jalankulkijatonta?”
    ”Toi on hyvä idea”, sanoin ihmetellen Kühnhacklin äkillistä ajatteluntarvetta. ”Kokeiluluontoisesti vois aloittaa vaikka yliopistokortteleista. Jalankulkijaton keskustakampus!”
    Halusin katsastaa ehdotustani paikan päällä, joten heitin tiukan kässärikäännöksen ja suuntasin kohti ydinkeskustaa. Aleksis Kiven kadulla meitä olikin jo alettu tuijottaa jotenkin vihamielisesti. Heitimme muutaman räväkän kiihdytyksen Fabianinkadulla. Sitten revittelimme ympäri päärakennusta toivoen, että joku filosofisiin mietteisiinsä vajonnut humanisti erehtyisi ylittämään kadun muualta kuin suojatien kohdalta.
    ”Hei!” sanoi Kühnhackl yhtäkkiä. ”Eiks tää kortteli ois helvetin sovelias DTM-ajoille?” Miksei? ajattelin. Porthanian edessä voisi olla varikko, eikä tiukoista shikaaneistakaan olisi näillä kulmilla puutetta. Ja saisivatpa kopperoissaan nyhjäävät tutkijanplantutkin tuta, millaista on oikea vauhdikas elämä.

3. Toimenpide-ehdotus

Robert Lappalainen on valittava Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi.

Einstein&Kühnhackl