03. marraskuuta 1995
Teksti:

Helsingin Sanomien päätoimittajan Keijo K. Kulhan olemus on yhtä vakaa kuin lehtensä. Vakaus sallii pieniä uudistuksia – lähes puberteetti-ikäiseksi ehtineen Kuukausiliitteen menestys rohkaisi laajentamaan lehden perjantain suttuisen kalenteriosaston uudeksi viikkoliitteeksi. Marraskuussa ilmestymisen aloittava viikkoliite NYT on selvä myönnytys lehden lukijakunnan pirstaloitumiselle ja nuorisokulttuureille. Kulhan mielestä Helsingin Sanomien ei kuitenkaan tarvitse juosta pinnan perässä. Hän on seurannut jonkin verran huolestuneena mediamaailman uusia trendejä, joissa sekoittuvat fakta ja fiktio, asia ja viihde sekä kaupallinen ja epäkaupallinen.
    Vanhan lehtimiehen tavoin Kulha pitää ehdottomana periaatteena, että uutiset, mielipiteet ja ilmoitukset pitää pystyä erottamaan toisistaan. ”Tässä mielessä kysymys on indoktrinaatiosta, siitä, että ihmisiä johdetaan harhaan. Ei voi olla niin, että kaikki on viihdettä!”

Intresantti internet

Helsingin Sanomat ei kulje tekniikaltaan kehityksen kärjessä. Kun Sanomalehtien liiton tuoreen tilaston mukaan kolme neljännestä maan sanomalehtisivuista taitetaan päätteellä, Hesarissa turvaudutaan vielä toistaiseksi puukkoon. Vielä tuoreemmasta uudistuksesta, www-muodossa ilmestymisestä, lehdessä on vasta alustavasti keskusteltu.
    Sähköinen tiedonvälitys ottaa Kulhan mielestä osansa julkisuudesta ja tuo siihen vaihtoehtoja ja uusia ratkaisuja. ”Intresanttiin” internetiin hän suhtautuu kuitenkin kahtalaisin tuntein. ”Siinä on paljon hyvää ja hirveän paljon pahaa. Pahaa on, että se lähtee liikkeelle tarjonnasta eikä kysynnästä ja se, että sillä ei ole moraalia.” Teeseihin internetin globaalisuudesta, todellisesta interaktiivisuudesta ja antimonopolihengestä Kulha suhtautuu tyynesti. Helsingin Sanomille netti on pitkälti lähde.
    Sanomat-konserniin kuuluvan Helsinki Media Companyn PTV-kanava on hakenut lupaa neljännelle valtakunnalliselle televisiokanavalle. Konsernilla on myös lehtiomistuksia esimerkiksi Kymenlaaksossa. Kulha pitää kuitenkin konsernin laajentumisstrategiaa esimerkiksi Aamulehteen verrattuna epäaggressiivisena: Sanomat on määritellyt kannakseen asemien säilyttämisen omalla peruslevikkialueella. Kulha ei usko, että konsernista paisuisi maahan jättimäinen mediayhtiö, jolle löytyy jo vastineita elektroniikkateollisuudesta ja pankkimaailmasta.

Paluu objektiivisuuteen?

Pari vuosikymmentä sitten Hesari ei varsinaisesti liputtanut yhteiskunnallisinformatiivisen joukkotiedotuskäsityksen puolesta. Nyt Kulha kuitenkin peräänkuuluttaa objektiivisen joukkotiedotuksen ihannetta. ”Ennen homma oli pysähtynyttä. Ei ollut kansainvälistä vertailumateriaalia, kaikilla puolueilla oli oma lehtensä, oli osatotuuksia, jotka oli hyväksytty: porvarin lapsi vain putosi työmiehen kaivoon. Nyt on monenlaista tapaa tuottaa julkisuutta, television erilaiset ohjelmatarjonnat, iltapäivälehdet.     Sanomalehdistäkin löytyy paljon, kuukausiliitteessä voidaan tehdä cover story, joka on tehty monen viikon aikana erittäin perusteellisesti. Nämä tekevät maailman niin paljon menevämmäksi ja monisyisemmäksi kuin ennen. Mutta kyllä minun mielestäni esimerkiksi uutisen paikkansapitävyys on perusasia.”
    Muutosta väitetään ajan hengeksi. Perusasioihin pitäytyvä Hesari tulee kuitenkin monessa asiassa jälkijunassa. Onko Helsingin Sanomat kehityksen jarru – vai sittenkin muutosagentti?
    ”Mikä tämä muutosagentti on? Jos ymmärrän sen oikein, niin se olisi uusien asioiden katalysaattori ja matkaan saattaja”, Kulha pohtii. Hänen mukaansa uutiskynnys ja sen ylittäminen tietyllä tavalla korostavat asian merkitystä. ”Lehti pystyy määräämään päiväjärjestyksen, mutta ihmiset luulevat lehden vaikuttavan enemmän kuin mitä se tekee. Eikä muutos ole itsetarkoitus, lehden toiminnassa on myös säilyttävä osa.”
    (Muutosagentti-teemaa käsitellään syksyllä yliopiston neuvontaopin kurssilla. Keijo K. Kulha vierailee kurssilla marraskuussa.)

Anu Piippo
Kuva: Lauri Mannermaa