03. marraskuuta 1995
Teksti:

Skinit ja somalit ottavat yhteen Espalla, ravintolat käännyttävät oveltaan mustia, filippiiniläisiä ostetaan piioiksi ja virolaistytöt saavat kadulla törkeitä ehdotuksia. Onko Suomi muuttumassa rasistiseksi maaksi?
    Oikeustieteen opiskelijoiden Helsingin yliopistossa marraskuussa järjestämän Muukalaiset-luentosarjan puuhamiehet arvioivat, että suomalainen yhteiskunta on tällä hetkellä aidan harjalla suhteessaan ulkomaalaisiin. Heidän mukaansa lähiaikojen kehitys määrää sen, opimmeko me ymmärtämään ja suvaitsemaan vieraita kulttuureja ja ihmisiä, vai saavatko rasismi ja suvaitsemattomuus jalansijaa.
    Parhaillaan käynnissä olevalla suvaitsevaisuuden vuodella pyritään vahvistamaan ulkomaalaismyönteisyyttä. Tarkoitus on hyvä, mutta voiko ihmisille opettaa kampanjoilla suvaitsevaisuutta? Asenteita ei muuteta postereilla tai kouluissa järjestettävillä tempauksilla. Jotakin muuta tarvitaan.
    Suomalainen yhteiskunta on toistaiseksi jyrkän kaksivärinen suhteessaan ulkomaalaisiin. Musta ja valkoinen ovat ainoat värit, sävyt puuttuvat. Meille ei ole kehittynyt luonnollista suhtautumista vieraisiin kulttuureihin, sillä arkielämän kokemuksia on edelleenkin harvassa. Suomessa pitkään asuneen palestiinalaissyntyisen toimittaja Umayya Abu-Hannan mukaan meillä ”joko tykätään kauheasti näistä tummapintaisista — tai sitten ollaan valmiita hakkaamaan jokainen vähänkin valtaväestöstä poikkeava”. (Spektri 8/95)
    Pesäpallomailojen ja kettinkien heiluttelu on osoitus ”hakkaajien” olemattomasta itsetunnosta. Niin on myös vieraiden kulttuurien idealisointi. Jos siellä kaikki olisi niin ruusuisesti kuin nämä ”tykkääjät” tuntuvat luulevan, miksi ihmeessä pakolaiset ovat onnelastaan lähteneet?
    Niin ristiriitaiselta kuin se saattaa tuntua, yksi keino suvaitsevaisuuden lisäämiseksi on myöntää, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää tai edes suvaita. Vieraisiin kulttuureihin liittyy paljon kummallisuuksia, jota ei kaikkia tarvitse teennäisesti ymmärtää, vaikka niitä suvaittaisiinkin. Ja niihin liittyy ilmiöitä, joita meidän ei tarvitse edes suvaita – ei täällä eikä missään muuallakaan. Esimerkkinä käy hyvin naisen asema vaikkapa monissa islamilaisissa maissa, myötäjäisperinne Intiassa tai tyttölasten kohtelu Kiinassa.
    Monikulttuurisessa yhteiselossa on opettelemista suomalaisille, mutta halua sopeutua on lupa edellyttää myös maahanmuuttajilta. Kaikilta maahan tulevilta voi edellyttää, että he hyväksyvät maan oikeuskäytännön ja noudattavat sen lakeja. Yhteiset pelisäännöt on opittava, sillä koko omaa kulttuuriperintöä ei voi kantaa mukanaan.

Jarno Forssell
Piirros Saku Heinänen