05. lokakuuta 1995
Teksti:

Humanististen tieteiden opiskelussa on kiistatta omat etunsa. Kun kirjastossa väsyttää, voi piipahtaa kahvilla ja tarpeen tullessa häipyä himaan tai kaljalle. Toista on eläinlääketieteen opiskelijoilla. Kun aamuyöstä tuodaan leikkaukseen henkihieverissä viruva koira, niin siinä ei voi vikistä muu kuin leikattava.
    Eläinlääkäri Tarja Kolisoja pitelee aloillaan rimpuilevaa karvahansikasta, joka ääntelee kuin auton varashälytin. Käsinettä piikittää opiskelija Anna Huttunen C-vitamiiniruiskeella. Hansikas on hätääntynyt marsu, jonka hengitys on rohissut jo parin viikon ajan ja joka nyt on tuotu saamaan apua. Hengitystietulehdukseen on luvassa antibioottikuuri.
    Muuten alkuilta vaikuttaa eläinlääketieteellisen tiedekunnan pieneläinklinikalla rauhalliselta. Marsun lisäksi muutaman tunnin aikana klinikalle tuodaan vain yksi tassunsa loukannut koira ja yksi virtsausvaivainen kissa. ”Jokainen yöpäivystys on aina hyppy tuntemattomaan, mitä tahansa voi tulla vastaan. Hiljaisia vuoroja on harvoin. Aktiivinen työ jatkuu yleensä noin kello kahteen, jonka jälkeen saattaa olla mahdollisuuksia nukkua”, kertoo Anna.
    Päivystys pyörii pääasiassa opiskelijoiden varassa. Klinikkaharjoittelu kuuluu pakollisena jokaisen opiskelijan opintoihin, ja se suoritetaan eri pituisissa jaksoissa neljännen ja kuudennen vuosikurssin välillä. Vapaaehtoisena pääsee mukaan jo kolmannen vuosikurssin opiskelija.

Kanttia kysyvää työtä

Syyskuisena maanantaina yövuoroa (klo 16.00-08.00) tekevät Anna Huttunen ja Katja Hautala ovat molemmat viidennen vuoden opiskelijoita, ja tänä vuonna työskentely laitoksen klinikoilla vie suurimman osan heidän aikaansa. Henkisen kantin lisäksi vuoro kysyy fyysistä kestävyyttä. ”Tänään olen tullut klinikalle aamukahdeksaksi ja vielä on valvottava toiset kaksitoista tuntia”, kertoo Katja.
Yöpäivystykset ovat kiertäviä. Vuosikurssilla on puolisensataa opiskelijaa, mikä merkitsee kolmea tai neljää yövuoroa kuussa per henki. Öistä ei nettoa taloudellisesti muuta kuin ns. kassakorvauksen, jonka suuruus on 80 markkaa miinus verot. Harjoittelu on kuitenkin mieluista, sillä se on monipuolista hommaa, esimakua tulevasta ammatista.
    Anna ja Katja tulevat molemmat henkisen prässin kanssa, mutta välillä tulee vastaan hankalia tilanteita. ”Se on vaikeata, kun eläin tuodaan tänne hengenhädässä eikä aivan heti pysty selvittämään, mikä sitä vaivaa. Samoin hurjasti verta vuotavat eläimet ovat pahoja tapauksia”, kertoo Anna. ”Henkisesti kovimpia ovat lopettamiset, mutta eri jutut ovat eri tavalla vaikeita”, pohtii puolestaan Katja.

Miska Rantanen
Kuva: Niko Nurmi