19. lokakuuta 1995
Teksti:

Valtiotieteen lisensiaatti Osmo Soininvaaraa karsastetaan monella suunnalla. Vasemmalla häntä pidetään sinivihreänä, oikealla punavihreänä. Myös omiensa, vihreiden, joukossa hänellä on kriitikkonsa. Taloustieteilijä-kansanedustaja ei värikkäistä leimoista välitä ja määrittelee itsensä toisella tavalla: ”Minä olen kyllä inhorealisti.”
    Soininvaara sai syksyllä Ekonomiliiton Pro Oeconomia -palkinnon kirjastaan ”Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi”. Palkinnon perusteluissa kiitettiin mm. sitä, että kirja käsitteli osuvasti myös yritysten ongelmia. ”En tiedä miksi sain palkinnon juuri yritysten ongelmien pohtimisesta, kun kirjassa ei ole juuri mitään yrityksiä koskettavaa”, Osmo Soininvaara ihmettelee.
    Sen sijaan ”Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi” koostuu suomalaisen yhteiskunnan ongelmien esittelemisestä ja eräiden ratkaisumallien tarjoamisesta. Monet niistä ovat varsin radikaaleja ja voisivat tulla jonkun muun suusta kuultuna nopeasti tyrmätyiksi. Vihreän ajattelijan sanomana ajatus saa rakentavan yhteiskuntakritiikin lempeän leiman ja herättää sivistynyttä keskustelua.

Säästää vai elvyttää?

”Kirjoitin kirjan laman aikana. Silloin ei olisi pitänyt säästää, vaan elvyttää. Sitäpaitsi Ahon hallitus teki kaiken säästämisen jälkeen vaalibudjetin, joka taas kasvatti valtion menoja. Mutta nyt ei ole lama. Nyt voi säästää”, Soininvaara järkeilee.
Valtion tulojen ja menojen tasapainottaminen ei kuitenkaan enää riitä nykyisten ongelmien ratkaisuun. Verotus- ja tulonsiirtojärjestelmässä on vakavia heikkouksia, jotka pitää korvata. Talouden nousun hyväksi toimiminen pitäisi saada kannattavaksi. Soininvaaran mukaan on kyse pelisääntöjen muuttamisesta, vanhan pelin pelaaminen ei hänen mukaansa enää käy.

Omistusasuminen verolle

”Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi” on reseptivalikoima, jonka ohjeet ovat toisiinsa yhteensopivia, mutta myös erikseen toteutettavissa. ”Ensimmäisenä, vaikka samantien voitaisiin toteuttaa ajatukseni reaalilainajärjestelmästä. Ihmiset lyhentäisivät asuntolainaansa ja jos he eivät siihen pystyisi, he maksaisivat vain vuokraa, joka vastaisi lainan korkoja.”
    Soininvaaran mallissa omistus- ja vuokra-asumisen kohtelua muutettaisiin tasavertaisemmaksi. Samalla yleistä verotuksen tasoa voitaisiin alentaa, kun veropohja on laajentunut kattamaan omistusasumisesta saadun hyödyn. Eli Soininvaaran tasavallassa omistusasunnossa asuva maksaisi veroja halvemmasta asumisesta saamastaan hyödystä.
    Soininvaara esittelee kirjassaan myös perustulomallin, joka poistaisi tulosidonnaisista menoista muodostuvia köyhyysloukkuja. Nykyjärjestelmässä käy helposti niin, että tulojen lisääntymisestä rankaistaan esimerkiksi vielä nopeammin kasvavilla päivähoitomaksuilla. Monet ovat mielellään esitelleet kannustavia perusturvamallejaan samassa rintamassa vihreiden kanssa. Esimerkiksi nuorsuomalaiset ovat vaatineet vajaatyöllisyyden hyväksymistä ja pienten palkkojen täydentämistä yhteiskunnan maksamalla tuella. ”Nuorsuomalaiset käyttävät samoja rakennuspalikoita kuin minä, mutta eivät sano millaista yhteiskuntaa haluavat rakentaa”, Soininvaara arvioi.

Työttömyyttä kasvatettiin tietoisesti

Osmo Soininvaara puolustaa kirjassaan voimakkaasti julkisia palveluja. Ne eivät ole hänen mukaansa syy Suomen nykyisiin vaikeuksiin. Ylikuumenneen yksityisen talouden romahtaminen sai julkisen sektorin muuttumaan liian raskaaksi. Nyt valtion velkaantuminen pitää saada kuriin. Pitäisi muuttaa yhteiskunnan pelisääntöjä mm. uudistamalla työttömyysturvaa, verotusta, energiankäyttöä ja sosiaalipolitiikkaa.
    Soininvaara on hallituksen takuumiehiä eduskunnassa. ”Mutta tämä hallitus on jättänyt yhden asian hoitamatta. Työllisyydelle se ei ilmeisesti aio tehdä mitään.” Edellisiä hallituksia Soininvaara syyttää tahallisesta työttömyyden kasvattamisesta.
    Suuri osa työvoimasta on Soininvaaran mukaan nyt muuttumassa kelvottomaksi nykyisille työmarkkinoille. Tekniikan kehittyminen teollisuudessa vei työpaikat raa’alta voimalta, tietotekniikan kehitys vie puolestaan työpaikkoja kirjanpitäjätyyppisiltä puurtajilta. Tämän ”epäkurantin” työvoiman saattaminen takaisin työmarkkinoille on vaikea tehtävä.
    ”Epäkurantin työvoiman hinta pitää saada kilpailukykyiseksi”, Soininvaara vaatii. Tämä voisi onnistua yhdistämällä pienet palkat ja yhteiskunnan maksama tuki. Näin kannustettaisiin yrityksiä palkkaamaan työntekijöitä ja kannustettaisiin samalla työttömiä töihin. Vajaatyöllinen on paremmassa kosketuksessa yhteiskuntaan kuin täysin työtön.

Jarri Vuorio
Kuva Sami Haapavaara