Amerikkalaisista 50-luvun b-kauhuelokuvista on puhuttu ja kirjoitettu huomattavasti enemmän kuin niiden luonnollinen painoarvo olisi edellyttänyt. Lajityypin harrastajia kyllä ymmärtää; näiden halpiselokuvien tahaton huumori on kiistatta hervotonta. Nykyisellä nosteella on kuitenkin huonot puolensa, kuten ne tänä päivänä valmistetut elokuvat, jotka pyrkivät tarkoituksellisesti olemaan huonoja. Tässä isketään kirves kiveen, sillä huonoutta ei voi tavoitella, se on myötäsyntyinen ominaisuus.
    Siksi tässäkin genressä on hyvä välillä palata alan klassikoiden ääreen. Tällaiseksi on nostettu ohjaaja Edward D. Wood Jr., jonka elämäntarinaa valottava Tim Burtonin elokuva saa ensi-iltansa 20. lokakuuta.
    Ed Woodin ohjaus “Plan 9 from outer space” vuodelta 1956 on kriitikkoäänestyksissä valittu useaan otteeseen maailmanhistorian huonoimmaksi elokuvaksi. Eikä syyttä. Sen kaksi kertaa nähtyäni voin vakuuttaa, että kerrankin kriitikot ovat oikeassa. Elokuvan käsikirjoitus on katastrofi, näyttelijätyö kyseenalaista, lavasteet kehnoja, ohjaus töksähtelevää ja kaiken yllä leijuu täydellisen epäonnistumisen synkkä pilvi. Titteli on siis ansaittu – tosin vain niin kauan, kun kukaan ei ala tekstittää Rauni Mollbergin “Paratiisin lapsia” tai Lauri Törhösen “Insidersia”englanniksi.

Miska Rantanen

Muuta kiinnostavaa:

• Ei artikkeleita