07. syyskuuta 1995
Teksti:

Demarit runoilivat kehittävänsä opintotukea niin, ”että täysipainoinen opiskelu ilman kohtuutonta velkaantumista tulee mahdolliseksi”. Nyt opintoraha pieneni ja lainan osuus kasvoi. Eikös tämä ole jo kohtuutonta velkauttamista, sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre (sd)? ”Ei ole. Kohtuuton on jotain ihan muuta”, kuuluu napakka vastaus. ”Olen hirvittävän pahoillani, mutta kaikesta joudutaan ottamaan.”
    Kokoomuksen kiireellisin tavoite oli täysimääräisen opintotuen antaminen myös alle 20-vuotiaille. Mutta, mutta… juuri näiden ”alaikäisten” vanhempien luona asuvien tuet kärsivät suurimmista prosentuaalisista leikkauksista. ”Kun opintotuen säästöjen kohdentamista mietittiin, oli tämä huonoista vaihtoehdoista kohtuullisin”, opetusministeri Olli-Pekka Heinonen (kok) selittää.
    Vasemmistoliitto halusi vaalien alla opintorahan niin suureksi, ettei sen nauttijien tarvitsisi ravata toimeentuloluukulla. Hävettääkö, kulttuuriministeri Claes Andersson (vas)? ”Hävettää. Ensimmäinen työni ministerinä oli panna toimeen opintotuen säästöt. Ne oli pakko tehdä, oli sovittu hallitusneuvotteluissa”, Andersson huokaa.
    Vihreät lupasivat nostaa opintotuen työttömyysturvan tasolle. ”Opintotukea leikattiin, eli ei päästy edes siihen suuntaan. Tosin työttömyysturvaakin ollaan leikkaamassa, joten ei tässä tiedä, kuinka käy”, vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Nikula lohduttaa. Vihreätkin kuulema lupasivat liikoja ennen vaaleja, koska eivät ymmärtäneet valtion talouden vakavaa tilannetta.
    Ainut linjakas hallituspuolue on Rkp, joka jo ennen vaaleja halusi opintotukeen sellaisen remontin, että työnteko kannattaa aina. Pikapuoliin rupeaa kannattamaan. Nyt vain odotellaan niitä töitä.

Mari Manninen