Kun istuutuu Annina Nyholmin, 24, viereen Unicafen pöytään, tulee osaksi häntä ympäröivää makean hedelmäistä tuoksupilveä. Hän on huoliteltu nainen: ripsissä on pidennykset, ranteessa muodikas suurikokoinen rannekello ja hiuksissa tuore leikkaus.
”En kylve kosmetiikassa tai paklaa itseäni päästä varpaisiin, vaikka olen kauneudenhoitoalan ihminen”, Nyholm sanoo.
Hän sanoo laittautuvansa aamuisin kuten muutkin suomalaiset naiset, nopeasti. Hän on valmis vartissa: ensin peitevoidetta, sitten poskipunaa, vähän luomiväriä, kulmavahaa ja lopuksi huulirasvaa.
Nyholm kuitenkin eroaa naapuripöytien opiskelijatytöistä siinä, että tietää, mitkä hänen sävyttävän päivävoiteensa 30 eri ainesosaa ovat. Kuten sen, että ainesosalitaniassa toisena oleva cyclopentasiloxane on ihon pintaa pehmentävä ja tasoittava piiyhdiste. Magnesium sulfate taas saa päivävoiteen koostumuksen helppokäyttöisen paksuksi ja ethylhexylmethoxycinnamate varmistaa sen, että Nyholmin iholla on aurinkosuoja.
Ainesosat tulivat tutuksi ammattikorkeakoulussa, jossa Nyholm on opiskellut estenomiksi, siis kauneudenhoitoalan asiantuntijaksi. Opinnot yhdistelivät kemiaa, mikrobiologiaa, lainsäädäntöä ja kaupallisia aineita. Laboratoriokurssilla valmistettiin shampoita, kasvovoiteita ja vartaloemulsioita.
”Epäluuloisuus luonnontieteitä kohtaa karisi, kun laboratoriossa pistettiin purkki pöytään ja alettiin opiskella, mitä siellä on. Se kiinnosti”, Nyholm sanoo.
Kiinnosti niin paljon, että siinä vaiheessa kun hän sai käteensä estenomin paperit, Nyholmilla oli jo opiskelupaikka Helsingin yliopistosta. Pääaineeksi valikoitui farmasia.
”Ajattelin, että se voisi olla hyvä yhdistelmä, ottaen huomioon sen, että kosmeettisen tuotteen ja lääkeaineen raja hämärtyy koko ajan.”
Viimeiset kymmenen vuotta ovat muuttaneet suomalaista kosmetiikan käyttäjää. Tänä aikana monet muutkin kuin meikkimaailman täydelliseen tuntemiseen vihkiytyneet estenomit ovat nimittäin opetelleet lukemaan kosmetiikkatuotteen INCI-listaa. Se on se purkin kyljestä löytyvä selostus, jossa vilisee vierasperäisiä konsonantteja sisältäviä vaikeasti lausuttavia sanoja.
Listoja tutkitaan, koska kemikaalit ovat alkaneet pelottaa ihmisiä. Ruoka halutaan luomuna ja lisäaineettomana, kodin pesuaineet mahdollisimman ympäristöystävällisinä, kosmetiikka ekosertifioituna.
Luomukosmetiikan myynti kasvaa Suomessa koko ajan. Vielä sen myynti on alle kaksi prosenttia suomalaisen kosmetiikan kokonaismyynnistä, mutta kauneustoimittajien mukaan kyse on ehdottomasti megatrendistä.
Se näkyy myös netin keskustelupalstoilla, joissa kauhistellaan, kuinka huulipuna sisältää lyijyä, deodorantit aiheuttavat rintasyöpää ja kynsilakasta imeytyy vaarallisia aineita luuytimeen.
Näitä juttuja juuri estenomian opintonsa aloittanut Nyholmkin selaili. Hän ei pitänyt näkemästään.
”Olin tosi ärsyyntynyt lukemaan milloin mistäkin asioita, joissa ei ollut mitään päätä eikä häntää.”
Niin sai alkunsa Nyholmin INCImix-niminen blogi.
Siellä Nyholm ei pane meikkipurnukoita paremmuusjärjestykseen, vaan käsittelee esimerkiksi kosmetiikan myyntiväittämiä ja turvallisuutta.
Kuten sitä, voivatko kemikaalit imeytyä ihon läpi elimistöön. Luonnonkosmetiikkaan vaihtavat perustelevat päätöstään usein juuri sillä, että eivät halua haitallisiksi mieltämiään kemikaaleja elimistöönsä.
”Pelko on täysin turha. Meillä käytössä oleva EU:n kosmetiikkaasetus on maailman tiukin. Se on määrännyt, ettei kosmetiikka saa imeytyä, joten aineet jäävät ihon pintaan. Lisäksi ihon läpi on ylipäätänsä erittäin vaikeaa saada imeytymään yhtään mitään.”
Hyvin yleinen on myös luulo, että kosmetiikan säilöntäaineena käytettävä parabeeni häiritsee hormonitoimintaa ja aiheuttaa rintasyöpää. Väitettä perustellaan usein sillä, että syöpäkasvaimista on löytynyt parabeeneja. Tieto siitä, että Tanska on kieltänyt parabeenit, herättää monen mielessä lisää epäilyksiä. Nyholm ei parabeenejä pelkää, sillä niitä on tutkittu niin paljon.
”Täytyy muistaa, että ne korvataan tuotteessa aina jollakin muulla, vähemmän tutkitulla aineella, joka saattaa olla allergisoiva.”
Nyholmista omaa tuotetta valittaessa kaikkein tärkeintä olisikin keskittyä etsimään ihotyypilleen sopivin. Hän muistuttaa, ettei esimerkiksi kemikaalien syntytavalla ole käytännössä mitään väliä. Kuten sillä, onko ruusuntuoksuisen hajuveden hajuste tullut ruususta vai laboratorioanalyytikon pipetistä.
”Aine on kuitenkin sama, jos sen kemiallinen rakenne on sama.”
Skeptisyys on Nyholmista kuitenkin hyvästä. Koska joskushan käy niin, että maailman tiukimmasta kosmetiikka-asetuksesta huolimatta seulan läpi pääsee läpi jotain epäilyttävää. Näin kävi toissa vuonna.
Nyholmin Ripsiseerumirevanssi-niminen postaus varoitti markkinoilla olevasta uudesta tuotteesta, ripsiseerumeista, joiden tarkoituksena on kasvattaa käyttäjälleen pidemmät ripset. Idean blogipostaukseen Nyholm sai Lääkärilehden artikkelista, jossa kerrottiin tuotteiden sisältävän lääkeaineita. Postauksesta tuli hänen bloginsa luetuin. Ylen toimittaja tarttui aiheeseen ja haastatteli Nyholmia juttuunsa.
Ripsiseerumien käyttäjille oli tullut tulehduksia ja jopa silmien värin muuttumista. Nyt lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus Fimea on varoittanut kuluttajia haittavaikutuksista ja on suosittelemassa tuotteille myyntikieltoa. Ruotsissa tuote on jo kielletty.
Nyholm sanoo nauttivansa tällaisten asioiden seuraamisesta. Hän perehtyy usein lainsäädäntöön ja on tarvittaessa vaikka EU-komissaariin yhteydessä. Niin hän teki kirjoittaessaan blogiin ripsien ja kulmakarvojen kestovärjäyksessä käytettävistä allergisoivista väriaineista.
Yhden jutun koostamiseen menee helposti jopa 15 tuntia. Työläs harrastus ei kuitenkaan haittaa. Nyholm kun ei pidä mututiedosta, vaan faktoista.
Teksti: Johanna Mitjonen
Kuva: Iina Esko
