Vain naisia ja lapsia pelastusveneisiin! Vain naisia ja lapsia! Seilori karjuu kannella. Pelastusveneitä hilataan köysien varassa alas uppoavasta laivasta. Kannelle jäävät miehet hyvästelevät vaimojaan rohkaisevasti: kyllä minäkin täältä selviän.
He valehtelevat. Miesten kohtalo on hyinen Atlantti. Näin Titanic-elokuvassa.
Suomalainen työpaikka on ihan kuin Titanic. Työpaikoillakin on haaksirikon tullen pelastautumisjärjestys. Jos yt-neuvottelut alkavat, toisten mahdollisuudet selvitä niistä kuivin jaloin ovat paremmat kuin toisten.
Monissa työehtosopimuksissa kun on mainittu niin sanottu irtisanomisjärjestys. Se ohjaa sitä, missä järjestyksessä ihmisille jaetaan potkuja. Irtisanomisjärjestys on useimmiten sellainen, että kahdesta samanlaista työtä tekevästä irtisanottavaksi on valittava vähiten aikaa talossa ollut. Lisäksi irtisanomisjärjestyksen mukaan pitää suosia niitä, joilla on lapsia.
Sillä ei ole merkitystä, kuka on työssään paras tai motivoitunein: irtisanomisjärjestys on armoton. Viimeisinä irtisanomisjärjestyksessä ovat keski-ikäiset perheelliset työntekijät. Miten tämä on reilua?
Kyllä, on tavattoman ikävää, jos 40-vuotias kymmenen vuotta samassa työpaikassa ollut kahden lapsen äiti saa potkut. Mutta on ihan yhtä ikävää, jos 29-vuotias, pätkätyöhetteikössä rämpimisen jälkeen ensimmäiseen vakipaikkaansa kiinni päässyt lapseton ihminen saa potkut. Ihminen, joka on kenties erittäin hyvä ja motivoitunut työntekijä.
Irtisanomisjärjestyksen työehtosopimuksiin ovat halunneet ammattiliitot. Siis ne, joiden pitäisi ajaa työntekijöiden asemaa. Mutta ei kai se ketään yllätä, että oikeasti ne ajavat perheellisten keski-ikäisten työntekijöiden asemaa.
Ammattiliitot ovat se seilori huutamassa uppoavan laivan kannella: Pelastusveneisiin vain keski-ikäisiä vakituisessa työsuhteessa olevia! Vain vakituisessa työsuhteessa olevia!
Ja te muut: hyinen Atlantti kutsuu.
Teksti: Vappu Kaarenoja
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden päätoimittaja.
Kuva: Nick Tulinen
