Yksi hammaslääketieteen opiskelun ihastuttavimmista puolista on se, että opintojensa ohessa saa hoidettua omat legot kuntoon. Valitettavasti hoitajina toimivat omat, eivät vielä täysinoppineet opiskelijatoverit. Varsinaista jäynää tehdään vähän, koska koston mahdollisuus on aina olemassa. Silti koekappaleena oleminen on välillä raskasta.
Olin haluttu herkkupala, sillä viisaudenhampaani olivat vielä tallella. Kanssaopiskelijat tekivät varauksia siitä, kuka saa poistaa minkäkin neljästä hampaasta. Ensimmäisenä vuoron sai tyttö, johon olin hiukan ihastunut. Se osoittautui virheeksi: ja hampaan repimisessä tarvitaan jonkin verran voimaa ja ronskia otetta, mutta tyttö oli hento ja epävarma itsestään. Operaatio kesti kolmatta tuntia, puudutusta lisättiin kahdesti, ja anteeksi pyydellen tyttö nitkutti ja nitkutti. Lopulta hammas irtosi, mutta suuni oli niin turvonnut, että en pystynyt syömään moneen päivään. Tyttökin lakkasi kiinnostamasta. Seuraavat poistot sujuivat paremmin.
Mies, hammaslääketiede, 31
