Improvisaatioryhmä Kolinan esityksiä katsotaan pienessä tuiskeessa.
Improvisaatioteatteri Kolinan näyttelijät seisovat Cuba! Cafen lavalla. Juontaja pyytää katsojia keksimään sanoja, asioita ja paikkoja, joista muodostetaan kohtaus. Kohtauksen pitäisi olla kauhukirjallisuutta.
”Koira!”
”Homo!”
”Hautausmaa!”
Tarina alkaa vetää vähän hitaasti. Lopulta lavalle mönkii epämääräinen hahmo, ”kammottava homoseksuaali”. Keski-ikäisten miesten seurueesta kuuluu hyväksyviä murahduksia. Hetken päästä homo alkaa räpätä. Miehet innostuvat ja alkavat hakata käsiään yhteen. Kohta sivalletaan Johanna Tukiaista ja lesbopresidenttiä. Myöhemmin nauretaan Touretten oireyhtymälle.
Mikä saa fiksut nuoret näyttelijät jaksamaan tällaista huumoria ja yleisöä illasta toiseen?
Jäsentensä mukaan Kolina on ”viihdeimproa”.
”Pyrimme siihen, että mahdollisimman moni pitää meistä. Nekin jotka eivät käy teattereissa”, näyttelijä Jon-Jon Geitel sanoo. Geitel on tuttu monista tv-sarjoista (Helppo elämä, Parasta aikaa, Lukio) ja elokuvarooleista, joista suurin on kesällä teattereihin tulevan Roskisprinssin pääosa.
Ilmeisesti Helsingin baareissa mahdollisimman suuri suosio saavutetaan vitsailemalla homoista, julkkistyrkyistä ja neurologisista häiriötiloista. Hävettääkö teitä koskaan?
”Ei. Olemme heittäneet todella sairastakin läppää ihan yleisön mukaan. Emmekä ole koskaan kuulleet, että kukaan olisi loukkaantunut meidän jutuista. Emme esimerkiksi luule, että homoudessa itsessään olisi jotain hauskaa. Siihen pitää vain löytää joku uusi kulma”, vastaa Roope Salminen. Salminen näyttelee muun muassa Kotikadussa ja esittää miespääosaa Nelosella loppuvuodesta alkavassa telenovelassa Villa Helena.
”Aina välillä tulee kritiikkiä, etteivät Kolinan klubit juuri ole taiteellisesti hienoja ja lennokkaita. Se on meille ihan sama. Tarvitseeko kaikkien olla?”
Kolinan näyttelijät eivät omasta mielestään välitä improvisaatioteatterin säännöistä tai hyvistä tavoista tippaakaan.
”Meille on sanottu, että joskus voitaisiin tehdä improa niin kuin sitä kuuluu tehdä”, Salminen sanoo.
”Me esimerkiksi tyrmäämme ja nöyryytämme toisiamme. Jos tiedän, ettei parini osaa esimerkiksi räpätä, pistän sen tilanteeseen, josta se ei pääse ulos kuin räppäämällä.”
”Kolinan konsepti on muuten siinäkin mielessä hyvä, että me voimme esiintyä myös humalaisille”, Geitel sanoo.
”Niiden huutelut pitää vaan ottaa oikealla tavalla.”
Tämä todella tuntuu teatterilta, jota voi katsoa kaljamuki kädessä. Ehkä Kolinan suosion salaisuus on siinä, että tätä katsoakseen on otettava rankasti kuppia? Jospa yleisö saapuu paikalle juodakseen ja ravintoloitsijat sietävät ryhmää tiloissaan vain, koska voivat hykerrellä matkalla pankkiin?
”Jengi tuli enemmän katsomaan Kolinaa kuin dokaamaan”, tyrmää ohjelmapäällikkö Kimmo Luoma Café Mascotista, jossa klubeja järjestettiin viime vuonna.
”Väkeä tuli joskus enemmän kuin mahtui sisään.”
Ja tosiaan, Kolina on improvisoinnissa taitava.
”Impron ydinasiat ovat hallussa: ensimmäisen idean hyväksyminen ja eteenpäinvienti ilman kritiikkiä, sensuuria tai karsintaa”, sanoo näyttelijä Simo Routarinne.
Routarinne on Stella Polariksen perustajajäsen ja improguru, joka on kirjoittanut kirjoja improvisaatiotekniikoista ja joka toimii myös vuorovaikutuskouluttajana. Hän istui tuomaristossa I`mpro 2010 -festivaaleilla järjestetyssä kisassa, jonka Kolina voitti.
”Kolina on kokenut ryhmä, jossa yhdistyvät rentous, räiskähtelevä energia ja kyky kuunnella toisiaan.”
Kolinan klubi siirtyi vuodenvaihteessa Cuba!:an Erottajalle. Tarkoitus on järjestää klubeja kahden viikon välein koko vuoden ajan. Siinä on yhden baarin asiakaskunnalle improvisaatioteatteria kerrakseen.
”Kun yleisöllä on hauskaa ja tunnelma hyvä, niin alkoholiakin menee”, summaa Cuba!:n baarimikko Laura Niemelä.
Luvassa on siis vielä vuosi homovitsejä. Ne ovat hyvä bisnes.
Kolinaklubi joka kuun 1. ja 3. keskiviikko Cuba! Bar & Cafe:ssa. Erottajankatu 4, liput 4€.
Sanat: Antti Saarenpää
Kuva: Teemu Granström
