Ylioppilaslehti (6/09) nimesi Mörön yhdeksi suomalaisen fiktion paatuneimmista pahiksista. Tove Jansson -seura ry on hemulimaisen pöyristynyt tällaisesta nimittelystä ja haluaa korjata väärinymmärryksen.
Vaikka Mörköä yleisesti pidetäänkin pelottavana hahmona, eivät sen aikeet yleensä ole pahat. Sen sijaan Mörkö hakee lämpöä ja seuraa, mutta valitettavasti karkottaa pelokkaat pikkuolennot tiehensä ja jäädyttää kylmyydellään ympäristönsä sekä esimerkiksi talvikokon, jossa yrittää itseään lämmitellä.
Mörön inhimillisyys tulee esiin erityisesti Muumipappa ja meri -kirjassa, jossa hän hakeutuu Muumipeikon seuraan. Lopulta Mörkökin lämpenee ja vapautuu, jopa tanssii!
Toki Möröllä on myös ollut huonompiakin kausia aina hemulin tädin syömisyrityksestä lähtien (Muumipapan urotyöt), joskin on mahdollista, että kyseessä on ollut joku toinen mörkölajin edustaja eikä se varsinainen Mörkönä tunnettu olento. Joka tapauksessa Mörön kauhistuttavuus lähtee sen kylmyydestä ja yksinäisyydestä eikä ilkeistä aikeista.
On, kautta Nyytin, julmaa väittää yksinäisyyden takia jääkylmäksi muuttuvaa henkilöä pahaksi!
Tällainen vain pahentaa Mörön eristäytymistä eikä mahdollista hänen sopeutumistaan normaaliin muumiyhteiskuntaan!
Mörön pahuudesta, tai esimerkiksi näkymättömän lapsen eksistenssista, kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita keskustelemaan aiheesta Tove Jansson -seuran kevätkokoukseen torstaina 23. huhtikuuta klo 18 Rikhardinkadun kirjaston salonkiin, Rikhardinkatu 3.
Kuka siis lohduttaisi Mörköä?
Sonja Virta
Tove Jansson -seura ry:n tiedottaja
