1990-luku oli amerikkalaisille poliittisten jännärien tekijöille kummallista aikaa. Kun kylmä sota oli juuri saatu päätökseen ja läntisen ja islamilaisen maailman jännitteet pysyttelivät vakan alla, oli vaikea keksiä sopivia vihollisia. Sellaisia, joiden lahtaaminen ei olisi liian epäkorrektia ja joiden tuoma turvallisuusuhka olisi toisaalta riittävän uskottava.
Turvallisuuspoliittisesti lauhkea vuosikymmen tuottikin erikoisia vihollisviritelmiä. Sellaisia kuin Yhdysvaltain presidentin lentokoneen Air Force One -elokuvassa (1997) kaappaavat kazakstanilaiset kommunistiterroristit. Välillä liittolaisiksikin nostettuja venäläisiä sivallettiin mieluiten kiertoteitse, kuten Rauhantekijässä (1997), jossa Venäjältä ostettu ydinpommi uhkaa räjähtää New Yorkissa.
Agenttijännäri Sentinel-Salaliitto (2006) muistutti vielä edellisen vuosikymmenen vihollislinjasta sijoittamalla syntisäkin fi ktiiviseen Karjastanin valtioon. Muuten viime vuosien kireä maailmanpoliittinen ilmapiiri on palauttanut Hollywoodissa käyttöön kaikki mahdolliset vihollislaarit.
Levityksessä olevista elokuvista islaminuskoiset ovat parhaillaan tähtäimessä Saudi-Arabiaan sijoittuvassa Kingdomissa. Ensi-iltaan tulevassa Charlie Wilsonin sodassa palataan ihastelemaan jenkkien toimia 1980-luvun Afganistanin sodan taustalla. Se kertoo paljon tämän päivän maailmanpoliittisesta ilmapiiristä.
Matti Rämö
Charlie Wilsonin sota elokuvateattereissa.
