”Minusta on viihdyttävää lukea mainoksia. Luen paljon sellaisiakin ilmoituksia, joita ei ole todellakaan suunnattu minulle, esimerkiksi automarkettien jauhelihatarjouksia ja Ajattaren turkismainoksia.
Erityisesti pidän Hullujen päivien, Sokoksen 3+1-päivien ja muiden tarjouskampanjoiden mainoksista, joissa on hirveä määrä erilaisia tuotteita. Tykkään myös joulukatalogeista, ne vetoavat keskiluokkaisuuteen ja kodikkuuden kaipuuseen.
Olen kertonut tästä harrastuksesta harvalle, enkä ole hirveän ylpeä siitä. Siksi ovessani on ei mainoksia -lappu.
Pari vuotta sitten luin Hesarista pelkkiä mainoksia. Ne rentouttivat iltaisin, kun oli koko päivän opiskellut. Kämppikseni pilkkasivat lukutottumustani.
Kun Hesari teki ulkoasu-uudistuksen ja muuttui helppolukuisemmaksi, jaksoin alkaa lukea myös juttuja.
Edelleen luen mainoksia nimenomaan rentoutuakseni, iltapäivällä tyhjänä hetkenä tai illalla ennen nukkumaan menoa.
Mainosten lukeminen ei kuitenkaan johdata minua ostoksille. En viihdy kaupoissa ja vaatteitakin ostan lähinnä paniikissa, kun ei ole enää mitään päälle pantavaa. Kerran olen ostanut henkkamaukasta yhden 14,90 maksaneen samettitakin mainoksen takia.
Tv-mainoksista en pidä. Ne häiritsevät. Samoin ulkomainokset.
Poikkeuksellisen isot ulkomainokset, kuten Koffin mainos talon seinässä Sörnäisissä, ovat silti hienoja. Niistä tulee eksoottinen fiilis: vähän kuin olisi ulkomailla.”
Janne Salomaa
Henriikka Tavin esikoiskirja Esim. Esa (Teos) sai marraskuussa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon.
