Alaston keho ilman syleiltävänä, mikäs sen ihanampaa! Väärin, ainakin porvarien mielestä. Tämän lehden Porvariliitteessä sivulla 14 oli tarkoitus kertoa mukavia viuhahdustarinoita, joihin jokainen suomalainen voisi samastua, mutta:
”Valitettavasti oikiksen aikoinani ei tehty sellaista, oli kai niin ahdasmielistä porukkaa”, pahoitteli 1970-luvulla opiskellut kansanedustaja Kimmo Sasi (kok).
Edes leikkisä euroedustaja Alexander Stubb (kok) ei myönnä koskaan olleensa julkisella paikalla alasti.
”Voin ihan suoraan sanoa, ettei ole kokemuksia. Ja yritän välttää tämäntyyppisiä lifestylestooreja.”
Samaa virttä veisasi porvarien nuorempi polvi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa ja kokoomusopiskelijoiden Tuhatkunnassa.
Mikä alastomuudessa oikein ahdistaa oikean laidan naisia ja miehiä?
Naturismin aatteellisena isänä pidetään valistusfilosofi Jean- Jacques Rousseauta, joka esitti ajatuksen ihmisen paluusta luontoon. Rousseau on nähty myös sosialismin edelläkävijänä. Onko alastomuus liian vasemmistolaista porvareille?
”Toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi Itä-Saksassa ihannoitiin naturismia, mutta nykyään siihen ei liity poliittista vetoa”, Suomen Naturistiliiton puheenjohtaja Juha Jonsson tyrmää ajatuksen.
Sitä paitsi viuhahtaminen ”kuvaa aika heikosti naturismia”.
Jonsson arvelee porvarien pelkäävän kansan tuomiota.
”Moni tuomitsee alastomuuden, koska kokee sen vain syyksi seksin harrastamiseen. Alastomuus ei taida olla poliitikoille hyvä irtopisteiden keruutapa.”
Mutta hyvät ystävät, myös porvarit, alastomuus on kaunista – ja viuhahtelu hauskaa. Niihin liittyvän ryppyotsaisuuden voisi vapun kunniaksi unohtaa.
Milka Sauvala
