”Kun muutin Turusta Helsinkiin opiskelemaan 1980-luvulla, ajattelin, että murretta täytyy jotenkin laimentaa. Se nauratti opiskelukavereita kovasti.
Turkulaisuudessa on jotain noloa ja se korostuu nimenomaan pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Savonlinnassa turkulaisuus ei herätä lainkaan vastaavaa hilpeyttä kuin täällä.
Vaikka sitä ei varsinkaan pääkaupunkiseudulla kehtaa usein sanoa ääneen, olen turkulaisuusfriikki. Sehän on naurettavaa, varsinkin ajat sitten tänne asettuneelle.
Turkulaisuudessa kaikkein nolointa on turkulaisten sisäänpäin kääntyneisyys ja omanarvontuntoisuus. Meistä on vaikka kuinka paljon vitsejä, ja ei tarvitse kuin ajatella Mattia ja Teppoa ja jo rupeaa naurattamaan.
Me turkulaiset käännämme tämän vitsailun Turun vanhasta kulttuurikaupunkistatuksesta johtuvaksi kateudeksi. Tässä naurettavinta on se, että kulttuuri on Turussa nykyään aika lapsen kengissä. Turku on vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki, mutta sieltä karsitaan koko ajan kulttuuria.
Mutta toisaalta Turun kulttuurihistoriallinen maisema on kiva, eritoten kesällä. Vaikka kulttuurielämä näyttää isolla skaalalla olevan huonossa jamassa, Turussa on esimerkiksi aktiivinen pienkustantamokenttä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä pahempaa herjaa heitän takaisin turkulaisuudesta vitsailijoille. Napautan sanomalla, että muuthan ovat metsäläisiä meihin verrattuna. Turun rinnalla Helsinkikin on naurettavan nuori kaupunki.”
Matti Rämö
Punainen viiva Kansallisoopperassa 30.3. saakka.
