Kyynikoiden mielestä sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. Kuitenkin sodassa kiduttaminen on kielletty YK:n yleissopimuksella, kun taas rakkaudessa kiduttaminen on miltei institutionalisoitu kommunikaation muoto.
Rakkaudessa kidutuksen äärimmäisin muoto on pettäminen, joka herätti empiirisen erotiikan laitoksen rauhan- ja konfl iktintutkimuksen kurssilla suuria intohimoja. Pettämistä ei kaikkien mielestä pidä verrata kidutukseen, vaan pikemminkin Tsar-Bomban vetypommiin. Siksi ajatus pettämisen etiketistä onkin monien mielestä täysin kestämätön.
Itse suhtaudun asiaan käytännönläheisesti. Yhteiskuntaa kannattaa muuttaa myös sisältä käsin. Esimerkiksi sodat ovat aina paskamaisia ja maailmanrauha tuntuu kaukaiselta tavoitteelta. Silti osapuolet voi yrittää saada sopimaan vaikkapa maamiinoista luopumisesta. Sodista emme näin pääse, mutta onpahan ympärillä vähemmän irronneita ruumiinosia ja muuta yleistä sekasortoa.
Samaa pätee pettämiseen. Jos kumppaneita kerran petetään, miksemme voisi sopia edes jonkinlaisista pelisäännöistä? Kumppanin isän kanssa pelehtimisestä tai synnytyslaitoksella olevan naisystävänsä selän takana touhuamisesta voitaisiin jo rangaista Haagissa, mutta astetta vähäisemmille rikkeille voisi niillekin olla oma rangaistusasteikkonsa.
Esimerkkinä lievästä rikkeestä on pettämisen vaikutusten ulottaminen tuttavapiiriin. Pettäjän vastuulla tulisi olla säästää tieto pettämisestä yhteisiltä ystäviltä. Kenenkään ei tarvitse joutua tahtomattaan kollektiivisen valheen osapuoleksi. Petostoveriltaan pettäjä ei sen sijaan voi vaatia lojaalisuutta. Jokaisella sinkulla on subjektiivinen oikeus päivittää lähimmille ystävilleen tuorein informaatio lemmenleikeistään.
Petoksessa tärkeää on myös jälkihoito. Siinä kannattaa muistaa muutama tärkeä periaate. Ensinnäkin, jos petoksesi jälkeen mietit, mitä muut ajattelevat sinusta, ansaitset tukkapöllyn. Ainoat, joiden ajatuksia sinun kannattaa miettiä, ovat petollisuutesi uhrit. Sitä paitsi, vaikka uskoisit eläväsi keskellä viktoriaanista draamaa, et ole muille todennäköisesti sen enempää kuin pelkkä hyvä juoru.
Toinen periaate on, että asioita on herttaisen yhdentekevää katua. Kaikki, mitä elämässäsi olet tehnyt, olet tehnyt sen hetkisellä tietämykselläsi. Mikään ei voisi olla toisin. Vaikka nykyään et olisi mielestäsi itsekäs ja julma, olet todennäköisesti ollut sitä aiemmin. Tässä tuskallisessa faktassa on silti turha jäädä kieriskelemään.
Saman tien voit kohautella olkapäitäsi jossittelulle. Jos olisit lähtenyt kotiin ajoissa, mitään typerää ei olisi ehkä tapahtunut. Mutta toisaalta: jos olisit lähtenyt kotiin aikaisemmin, olisit saattanut jäädä pizzataksin alle tai pohjoiskorealainen agentti olisi saattanut siepata sinut. Jo olemassaolosi tällä planeetalla on itsessään niin käsittämättömän suuri jos, että oikeastaan konditionaali tulisi lakkauttaa tarpeettomana.
Lopulta, vaikka olenkin pasifisti, lähettäisin navetan taakse kaikki, jotka petoksensa jälkeen itkevät olevansa huonoja ihmisiä. Huonoja ihmisiä tuskin onkaan, huonoja tekoja senkin edestä. Ne voidaan antaa anteeksi, mutta itsesäälissä rypemisestä ei kenenkään pidä selvitä ehdollisella.
Kirjoittaja on aloittanut opinnot yliopiston empiirisen erotiikan laitoksella. Tällä palstalla julkaistaan otteita hänen oppimispäiväkirjastaan.
