Vappuyönä tulee tekstiviesti.
”Makasiinit palavat!”
Aiemmin illalla olen kuullut, että rankemman laidan aktivistien Euromayday-mielenosoitus on hajottanut bussipysäkkejä ja päätynyt sen jälkeen juhlimaan makasiineille. Rakennusten purkaminen on tarkoitus aloittaa tiistaina, ja paikkoja on rikottu pitkin viikonloppua.
Pakko mennä katsomaan: tulipalo olisi valtava.
Ensimmäinen viesti oli vähän liioiteltu. Makasiinien sisäpihalle on kokoontunut parisataa nuorta kokon ympärille. Rakennuksen sisältä tuodaan jatkuvasti lisää puuta poltettavaksi.
Rytmiryhmä takoo vanhaa konttia, ja ihmiset tanssivat. Tunnelma on maaginen. Urbaanit shamaanit ovat kaivautuneet luolistaan ja vallanneet makasiinit vielä yhdeksi yöksi.
Yö päättyy siihen, kun joku sukupolvensa johtava ajattelija heittää raskaan kaasupullon tuleen. Ihmiset pakenevat, mellakkapoliisit eristävät alueen ja palokunta sammuttaa tulen.
”Se oli suunnitelmallinen mellakka. Sen tarkoituksena oli aiheuttaa vaaraa ja vahinkoa viranomaisille”, kirjoittaa Hannes Markkula tiistain Ilta-Sanomissa.
Hetkinen, puhutaanko tässä nyt samasta tapahtumasta?
Ennen kun itse tulin paikalle poliiseja heiteltiin kivillä ja palomiehiä häirittiin. Aamulla paikalta löytyy polttopulloja. Pahaenteiset teemat toistuvat tiedotusvälineissä: tavoitteena epäjärjestys, Ranskan tapahtumat, ensimmäistä kertaa Suomessa.
Monille olisi mieluisaa nähdä Ranskan mellakoiden kaltaisia tapahtumia myös Suomessa.
Silti makasiineilla oli yhtä paljon poliittinen mellakka kuin Ullanlinnanmäellä vappuna sambakarnevaali. Yksilöt voivat olla idiootteja, mutta makasiinien joukolla ei ollut päämäärää.
Poliittinen sanoma oli korkeintaan haistattelu: makasiinit puretaan, kukaan ei välitä vaikka nämä poltettaisiin.
Minusta kyse oli siitä, että humalainen revohka oli kokoontunut samaan paikkaan ja homma lähti käsistä. Aikamoinen yhden dokumentin dosentti pitää olla, että päättelee tämän takia Suomen olevan muuttumassa väkivaltaiseksi.
Esa Mäkinen
Kuva Timo Wright
