Mitä jos meillä olisi kuningas? Enkä tarkoita mitään seurapiirinukkea, vaan kunnon vanhanajan hallitsijaa.
Maa olisi kuninkaalle vähän niin kuin pääomaa. Kuulostaako kauhealta? Ehkä asia olisikin päinvastoin. Sillä jos maa olisi pääomaa, kuningas pitäisi maastaan huolta.
Kuningas ei ajattelisi vain seuraavia vaaleja, toisin kuin kunniakkaat kansanedustajamme. Hän ei voisi kasata ongelmia tulevaisuuteen. Sehän laskisi pääoman arvoa ja saattaisi hänen jälkeläisensä pulaan.
Viisas kuningas ei kiusaisi tuottavia kansalaisia kohtuuttomilla veroilla. Niiden sijasta hän ottaisi Sailaksen raportin vakavasti ja panisi vielä paremmaksikin. Hän haluaisi pelastaa maansa arvon. Hän ymmärtäisi, että vaikeat toimenpiteet tekevät kipeää, mutta ilman niitä potilas ei parane.
Kuningas ei lietsoisi kahjoja sotia eikä kerjäisi itselleen vihamiehiä. Hän rajoittaisi voimankäytön veljellisiin rajakahnauksiin toisten kuningasten kanssa. Vakaus ja diplomatia takaisivat vallan jatkumisen sukupolvelta toiselle. Ilman niitä hän olisi pian entinen kuningas.
Hyväkin kuningas olisi ihminen ja voisi tehdä virheitä. Mutta ainakaan siitä ei voitaisi syyttää kansaa, toisin kuin kansanvallassa. Kuningas ei myöskään voisi paeta oppositioon haukkumaan muita ja keräämään kannatusta. Hänen pitäisi ansaita suosionsa oikeilla teoilla ja rohkeilla ratkaisuilla. Niiden vuoksi häntä kunnioitettaisiin.
Ennen kaikkea kuninkaalla olisi oikea perhe: kuningatar sekä prinssejä ja prinsessoja. Hän vaalisi hyveitä ja vaatisi niitä, eikä antautuisi muotien vietäväksi. Kun hän pitäisi juhlat, hän pistäisi rettelöitsijät kuriin niin kuin hyvän isännän tulee. Jo Platon ja Aristoteles huomasivat, että demokratia vie rappion tielle.
Voi, on vanha maailma mennyttä. Mutta kuka tietää mitä on tulossa. Kenties kuningastakin parempi olisi, jos valta olisi kaupan markkinoilla. Silloinhan pääomalle saataisiin markkinahinta…
oskari.juurikkala@vapaasana.net
Kirjoittaja opiskelee kansantaloustiedettä
