Olemme Onzo-vauvan kanssa juuri nousseet ennen aurinkoa, Sandra saa vielä nukkua. Työnjakoon nimittäin kuuluu, että hän hoitaa yöheräämiset (1-5 kpl) ja minä aamun kukkumiset. Onerva liikkuu ryömien jo niin nopeasti, että meillä hoidossa oleva Viukula-kissakin on vaarassa.
Maailma ei sen sijaan ole paljon nopeutunut sitten ensimmäisen kolumnin, vaikka talossa nyt onkin puhelin ja ilmat ovat viilentyneet otollisemmiksi kaiken maailman hötkyilyille. Päivien sisältö on nyttemmin siirtynyt muuttotohinoista enemmän alakerran kellaristudioon, missä soitetaan ja äänitetään jatkuvasti uusia rytmejä ja harmonioita naapureiden iloksi.
Tässäkin saamme toimia vauvan ehdoilla, mutta äänitystyössä on onneksi mahdollista vuorotella. Kun työtila on näin lähellä, voi siellä piipahtaa tekemässä jutun silloin, toisen tällöin. Tulosta syntyy sopivan nopeasti ja kivuttomasti.
On yhtälailla kätevää, että samassa taloudessa kanssamme asuva Seppo on leppoisan persoonallisuuden lisäksi myös monipuolinen ja taitava musiikkimies. Tosin muutkin ovat tainneet tämän huomata, sillä hän on minua paljon menevämpi ja tavoitellumpi. Yhtä kaikki, pienen omakotikommuunin edut ovat niin kiistattomat, ettei ole ihme, että toinen samankaltainen musikaalinen kaveriyhteisö on juuri syntymässä tuonne Vantaan puolelle.
Resupekkamusiikin parhaita puolia on se, ettei laadukkaan ja persoonallisen soundin tuottamiseen tarvita tuhottoman kalliita soittimia ja isolla rahalla viritettyä studiota.
Varsinkin nykypäivänä, kun alan (käytetyt) työkalut ovat yhä useampien budjetin tavoitettavissa, on mahdollista kasata pikku hiljaa kellariinsa oikein multavat puitteet soittolistojen dominointia ajatellen.
Äänen laatua parantaa omalta osaltaan se, ettei kukaan ulkopuolinen ”tuottaja” kuumota aikatauluineen eikä levy-yhtiön usein kaavoihin kangistuneita näkemyksiä tarvitse ottaa toiminnassaan huomioon. Paino- ja jakelutyöt on kuitenkin viisasta jättää jonkun toisen huoleksi, kunhan lätty on valmis.
Jukka Rousu
juurex@hotmail.com
