”Olen jännittäjä luonteeltani, mutta en ole koskaan jännittänyt niin paljon kuin nyt”, Helena Lindgren sanoo mikrofoniin ravintola Teatterin nurkassa.
Ymmärrän häntä hyvin. Minuakin jännittäisi, jos olisin kutsunut ihmisiä tilaisuuteen, jossa avataan minusta kertova valokuvanäyttely, julkistetaan elämääni käsittelevä kirja, katsellaan seiniltä minun alastonkuviani ja kuunnellaan lauluani.
Teatterissa on käynnissä Helena Lindgrenin ja Sebastian Nurmen Helena-kirjan julkistamistilaisuus sekä Sebastian Nurmen Helena-valokuvanäyttelyn avajaiset.
Ne lukijat, jotka eivät seuraa iltapäivälehtiä, saattavat olla jo hukassa. Siis kuka hiton Helena?
Helena Lindgren on tullut tunnetuksi meikkitaiteilijana (älkää kysykö, mikä on meikkitaiteilijan ja maskeeraajan ero) sekä tanssija Jorma Uotisen ex-puolisona. Lindgren on myös laulaja. Hän on esiintynyt muun muassa Viking Linen risteilyllä, tv-ohjelmassa Tuttu juttu sekä Vakka-Suomen Nuorkauppakamarin kesätapahtumassa.
Lindgren on sijoittunut monena vuonna pistesijoille Radio Mafian Suomen turhin julkkis -kilpailussa. Ennen Helena-kirjaa Lindgren on julkaissut muun muassa videotallenteen Opi meikkaamaan (Pasiness Production 1998). Iltapäivälehtitietojen perusteella on syytä olettaa hänen olleen myös sukupuoliyhteydessä Tom Jonesin keikkabändin basistin kanssa.
Vähäisemmilläkin ansioilla on saatu keskellä arkipäivää yksi ravintola täyteen ihmisiä juomaan ilmaista kuohuviiniä ja vaihtamaan poskisuudelmia.
”Onks kaikki täällä pitäneet jo puheenvuoron?”, Lindgren kysyy yleisöltä.
Kukaan ei vastaa. Lindgrenin pitäisi tietää, että ainoan puheen piti Helena-kirjan kuvat ottanut Sebastian Nurmi ja hänkin totesi, ettei hänellä ole kirjasta mitään sanottavaa. No, ehkä Lindgren ei tiennyt, mitä kutsuvierasyleisö teki ennen hänen esitystään, koska hän tuli lavalle suuren diivan tapaan suoraan takahuoneesta.
Lindgren puhuu ja laulaa, laulaa ja puhuu. Luvattu yksi kappale tarkoittaa todellisuudessa viittä kappaletta. Väli-spiikeissä Lindgren jakaa kiitoksia muun muassa ”Suomen muille meikkitaitelijoille” sekä hänen nauhurille sanelemat muistonsa kirjaksi koostaneelle kustannustoimittajalle.
”Kiitoksia Pentti Kourille sinne New Yorkiin ja Lenitalle sinne, missä hän nyt onkin ”, Lindgren sanoo.
Se oli virhe. Herää heti liuta kysymyksiä: Miksi ihmeessä Lenita ja Kouri eivät ole täällä? Itse asiassa täällähän ei ole juuri ketään, tunnistan vain Esa Saarisen, Aira Samulinin ja Jorma Uotisen. Missä ovat kaikkien kokkareiden vakionaamat Henry Saari, Jussi Lampi, Kirka ja Wallu Valpio? Ei kai Lindgren vain ole passée?
Lindgren tahtoo esitellä yleisölle Cyclone-yhtyeensä. ”Me taistellaan ja rakastellaan”, hän julistaa.
Ihmiset höristävät korviaan.
”Eeeeei, tarkoitan että me taistellaan ja rakastetaan”, Lindgren korjaa.
Hän kehuu pianistin soittaneen Euroopassa Ray Charlesin kanssa. En tiedä, mitä tiedosta pitäisi ajatella. Että onpas miehellä nousujohtoinen urakehitys, vai?
Viimeisen kappaleen jälkeen Helena haluaa muistaa ex-miestään. ”Suuret aplodit ihmiselle, jota ilman minä en olisi tällainen kuin olen.
Hyvät naiset ja herrat: Jorma Uotinen!”
Uotinen loikkii lavalle kukkapuskan kanssa. Hän halaa Lindgreniä. Kuvaajat polttavat filmiä.
Jos joku luulee, että Uotisen ex-kumppanilleen ojentamat kukat olivat erityisen huolella valitut, voin vakuuttaa, että hän on väärässä. Juhlat alkoivat kolmelta. Viittä yli kolme Uotinen pyyhälsi Aira Samulinin seurassa vasta Keskuskatua pitkin – ilman kukkia. Taisi tulla hätäostos.
No, väliäkös sillä, hätäiset ovat kemutkin. Kello neljältä baari on jo puolityhjä. Kaikki Helena-kirjat on viety pöydältä – nimikirjoituksella varustetusta kappaleesta ei muuten makseta divareissa edes kymmentä euroa – ja tarjoilijat keräävät tyhjiä kuohuviinilaseja. Cyclone-yhtyeen jäsenet polttavat nurkassa tylsistyneen näköisinä tupakkaa.
Tällaistako on Suomen suihkuseurapiirien elämä syksyllä 2002? Olisi kai pitänyt ymmärtää poistua jo siinä vaiheessa, kun Aira Samulin kompastui lattialle pudonneeseen haarukkaan.
Ilkka Karisto
