Valkealan seurakunnan kirkkoherra Petri Hiltunen kirjoitti viime viikolla Helsingin Sanomien mielipidesivulle. Hiltunen oli ärtynyt, sillä hänen mielestään julkisuudessa on virheellisesti väitetty, että naispapeilta olisi kirkossa kielletty virantoimittaminen. Hiltusen mielestä syrjittyjä eivät suinkaan ole naispapit, vaan naispappeutta vastustavat miespapit, joita nyt yritetään kammeta viroistaan.
Vääryyttä on kärsinyt mielestään myös Soili Haverinen, naispappeutta vastustavien naisteologien yhdistyksen Priscillan puheenjohtaja. Haverinen kertoo Aamulehdessä, että syrjittyjä eivät suinkaan ole naispapit, vaan pappeuden torjuvat naisteologit, koska heille ei enää ole tarjolla lehtorin virkoja. Kaikkia muita siis syrjitään paitsi naispappeja.
Kerrataanpa tapahtumia. Valkealan seurakunnan kaksi naispappia erosi työstään, kun Petri Hiltunen valittiin heidän esimiehekseen, sillä Hiltunen kieltäytyy toimittamasta naispapin kanssa jumalanpalvelusta. Tällä hetkellä toinen naisista etsii uutta työpaikka, toinen muutti työn perässä toiselle puolelle maata. Hiltunen on yhä virassaan. Maallikkokin havahtui: Miten on mahdollista, että yksi mies voi yhä savustaa kaksi naista viroistaan? Kirkkohan avasi papin viran naisille jo toistakymmentä vuotta sitten ja vahvisti päätöksensä vielä lailla.
Kyynikko maallikossa astui esiin: onhan se tietysti mahdollista, samalla lailla kuin on mahdollista, että nainen saa yhä samasta työstä vähemmän palkkaa kuin mies ja että naisen työsuhde vakinaistetaan yhä paljon harvemmin kuin miehen. Kylkiluusta on vaikea kasvaa tasavertaiseksi ihmiseksi, maallikonkin.
Anu Partanen
